TVO ja turva

Sydämellisesti tervetuloa kielenkääntäjän keitiöön. Aloitetaan kokin ammatin myönteisemmällä puolella: kakun kermavaahdon valmistamisella.

Jokainen kääntäjä unelmoi kaunokirjallisuuden kääntämisestä. Sillä siinä ammatti muuttuu taidoksi. Kääntämällä Dostojevskia, Shakespearea ja Goethea muuttuu itsekin kirjailijaksi. Toki Suomen Satakunnassa ei voi haaveilla kääntävänsä maailmankirjallisuutta. Kuitenkin epäilemättä arvokkain tehtävä kymmenvuotisella urallani on ollut porilaisen romaanikirjailijan (ja sokeashakin harrastajan) Seppo Teleniuksen tekstien kääntäminen englanniksi. Kiitos Seppo siitä onnesta!

Juhla päättyy siihen. Kermakakun alta löytyy vain väritöntä ja yleensä mautontakin puuroa. Olen joutunut kääntämään matkaesitteitä ja käyttöohjeita. Matkailu-bisneksestä ei puutu rahaa vaan mielikuvitusta. Runsaan EU-tuen avulla synnytetty turismi-tarjonta on paljolti sitä samaa. Niin paljon, että se esitetään joka vuosi uutena! Mikä on sinänsä tietysti hyvä asia kääntäjille, mutta pistää kyllä miettimään mihin tämän alan resurssit käytetään.

Kaikki tietävät, että insinööri ei osaa kirjoittaa. Koska hänen keksimänsä käyttöohje ei ole kirjoitettu ymmärrettävästi, eikä kuviakaan yleensä ole, kääntäjä on mahdottoman tehtävän edessä. Olen nähnyt käyttöohjeita, joista en tänä päivänäkään tiedä mihin ihmevehkeeseen ne olivat tarkoitettu.

Näin kävi myös viime viikolla. Sama vanha tarina. Eksyin miltei heti. Oliko kysymys kahvinkeittimestä vai polkupyörästä? Varsinkin yksi sana aiheutti päänsärkyä. Etsin sen merkityksen kolmen eri kielen sanakirjasta. Tä??? En uskonut silmiäni, mutta en voinut erehtyä.

Olematon teksti selitti miten saisin ydinvoimareaktorin sammumaan... Siis luin TVO:n hätäsuunnitelman, joka mahtui yhdelle A-neloselle!

Käännösalan pikkupelaajana myös asiakkaani kuuluvat yleensä markkinoiden pieniin toimijoihin. Konepojat Punkalaitumelta ja luonnonhillontuottajat Pohjanmaalta, siihen suuntaan. TVO teki Olkiluodon kolmosen rakentamisen alkaessa jättimäisen 150.000 euron sopimuksen erään käännöstoimiston kanssa.

Voin vain toivoa, että tätä lappua, jonka yhtiö jätti minulle käännättäväksi, ei oltu tarkoitettu porukalle, joka vartioi ydinvoimalan turvallisuutta, vaan Olkiluodon ns. virtuaalikeskukseen. Eli leikkipuistoon, jossa yleisö saa kokeilla miltä tuntuu olla ydinvoimalan komentohuoneessa.

Miksi TVO haluaa viestittää, että ydinvoimareaktorin pysäyttäminen ei ole monimutkainen, tiukka, vuorokausia kestävä operaatio vaan helppo nakki? Meitä vedetään nenästä.

Ja halvalla...

JoopFinland
www.joopfinland.com in.

 

Mitäs me poliitikot

Tarvitaanko poliittisesti valittuja lautakuntia, vai pystyvätkö virkamiehet tekemään ilman niitä oikeamielisiä päätöksiä? Tästä on viime päivinä taitettu peistä yleisönosastoissa ja yhtenä syynä ovat olleet ns. jäsenkirjapestaukset. Maakuntamme valtalehti on ampunut oikein täydeltä laidalta ammuksiaan ja yhtenä ammunnan kohteina ovat olleet vasemmistolaisesti ajattelevat päättäjät.

Se tässä pistää meikäläistä ihmetyttämään, että ainoastaan vasemmistolaisia päättäjiä morkataan, kun he tukevat omiaan. Toistakymmentä vuotta politiikassa mukana olleena tiedän, että kyllä tähän samaan "kardinaalivirheeseen" ovat porvaritkin syyllistyneet ja, ellen vallan väärässä ole, myös vihreyden nimeen vannovat ovat siihen sortuneet.

On hyvä myös muistaa, että pestataan työhön kuka tahansa, niin aina joku toinen jää rannalle ruikuttamaan. Ja näin tapahtuu politiikassakin. Joku muu kuin esittelijän suosikki saattaa tulla valituksi ja vaikka tällä suosikilla olisi ollutkin oikean värinen jäsenkirja, niin kansan syvät rivit päättivät toisin.

Se, että eräissä yleisönosastokirjoituksissa toivotaan virkamiesten päättävän asioista, ei ole yhtään sen demokraattisempaa kuin jonkun lautakunnan päätös. Virkamieskin voi olla poliittisesti sitoutunut ja näin ollen hänen ratkaisunsa poliittinen. Esimerkiksi meillä täällä Harjavallassa johtaa kaupunkia, kuten jo aikojen alusta on ollut tapana, demarijäsenkirjan omaava kaupunginjohtaja. Jos hän ehdottaa hallitukselle pestattavaksi jonkun ystävänsä, niin kuka sanoo, ettei hän silloin suosisi puoluetoveriaan? Tai, jos vihreät pitävät meteliä jonkun heikäläisen puolesta ja junttaavat häntä virkaan, onko se sen parempaa ja rehellisempää politiikkaa? Epäilen ettei ole, sillä teet niin tai näin, aina joku kärsii.

Johtuneekohan kesän tuomasta väsymyksestä vai mistä, kun Harjavallan vapaa-ajan lautakunnan eräät jäsenet eivät vaivautuneet viime torstaina pidettyyn kokoukseen? Ainoastaan neljä uskaliasta oli saapunut paikalle, joten tämä jos mikä osoittaa, että jossain on mätää ja paljon.

Nyt onkin siis puolueiden syytä miettiä, kun taas tulevaisuudessa valitsevat jäseniä lautakuntiin, ketä valitsevat. Ainakaan näitä samoja laiskimuksia ei kannata valita, sillä sanoohan lakikin, että luottamusmiehen on edistettävä kunnan ja asukkaiden parasta. Tällainen leväperäisyys ja tehtävien laiminlyönti ei sitä ole.

Ossi Qvist