Loppulama kuristaa maailmaa

Filosofian tohtori Tere Vadén luennoi torstaina Saikulla. Kuva: Tommi Iivonen

– Kyseessä ei ole normaali syklinen kapitalismin kriisi, toteaa FT Tere Vadén nykyisestä lähes 10 vuotta jatkuneesta kriisistä. Ongelmat ovat syvemmällä, ne ovat nykyisen talous- ja yhteiskuntajärjestelmämme materiaalisissa edellytyksissä. Energiassa.

Vadén kirjoitti vuonna 2011 Loppulama-paperin, jossa analysoi silloin muutaman vuoden ikäistä talouskriisiä tavanomaista laajemmasta näkökulmasta. Paperin keskeisiä teesejä oli, että nykyinen tilanne johtuu helpon ja halvan energian, öljyn, saatavuuden kirstymisestä. Kiristymisen syynä oli mm. helppojen öljylähteiden ehtyminen (jolloin öljyn tuottamiseen itsessään vaaditaan enemmän energiaa kuin ennen). Eilen Porin Opiskelijatalo Saikulla Vadén päivitti tilannekatsaustaan Vihreän Puolueen (ViPu) järjestämässä Loppulama 2.0 -luennossaan.

 

Öljy on kaiken a ja o

Nykyisenkaltaisen globaalitalouden edellytyksenä toimii öljy. Ilman öljyenergian verrattain helposti tekemää työtä välimatkat pitenisivät ja suurilla maantieteellisillä etäisyyksillä olisi jälleen merkitystä. Globaali energiankulutus räjähtikin käsiin vasta 1960-1970 -luvuilla ja 50 vuoden ajanjaksoa 1980-luvun alusta 2030-luvulle voidaan pitää ainutlaatuisena tilanteena ihmiskunnan historiassa energiankulutuksen suhteen. Vadénin mukaan tällä 50 vuoden ajanjaksolla käytetään enemmän energiaa ja siten tehdään enemmän työtä kuin useampana edeltävänä vuosisatana yhteensä.
– Jos asiaa tarkastelee tieteisromaani-näkökulmasta, niin tällaista sivilisaatiota, joka yhdellä 50 vuoden jaksolla kasvattaisi energiankäyttönsä näin massiivisiin mittoihin, ei varmaan voisi pitää kovinkaan kestävänä.

Tällä hetkellä öljy on kuitenkin halvempaa kuin vuosikausiin. Vadenin mukaan se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tuotantoa on liikaa suhteessa kysyntään. Maailmatalous on enemmän tai vähemmän taantumassa, investointilama ja kysynnänpuute painavat. Siihen, miksi öljyntuottajamaat eivät ole kysynnän puutteesta huolimatta öljyntuotantoa juurikaan leikanneet, voidaan esittää monia spekulaatioita. Kyse voi olla poliittisesta toiminnasta, joka on suunnattu jotain valtiota tai tahoa vastaan. Tai öljy halutaan porata maankuoresta ulos ennen kuin mahdolliset ilmastosopimukset rajoittaisivat sen talteenottoa.

Öljyn merkityksestä koko järjestelmälle johtuu paradoksaalinen tilanne, jossa sekä öljyn matala että korkea hinta ovat ongelmallisia taloudelle. Hinnan ollessa korkea energiakustannukset syövät ison osan ihmisten ja yritysten kuluista. Hinnan ollessa matala uhkana on defltatorinen kierre. Deflaatiokierteessä hyödykkeiden hinnat laskevat, koska kysyntä pienentyy. Kysynnän pienentyminen johtuu työttömyyden kasvusta, jolloin kuluttajien kulutusmahdollisuudet alentuvat. Kulutuksen pienentyessä yritykset varmistavat voittonsa karsimalla työvoimasta, jolloin työttömyys kasvaa ja kysyntä pienentyy ja kierre on valmis. Deflaatiokierteen mahdollisuus on oireellista mm. Suomen tämän hetkiselle taloustilanteelle.

 

Finansialisaatio reaalitalouden kustannuksella

Nykyistä järjestelmää määrittelevät öljyn lisäksi velka- ja finanssitalous. Työn tuottavuus ja palkat seurasivat 1970-luvulla asti toisiaan länsimaissa. Tämän jälkeen työn tuottavuus on kasvanut entiseen malliin, mutta palkat ovat junnanneet. Kulutuskysyntää on pidetty yllä velalla. Poliittisesti samaan ajankohtaan ajoittuu uusliberaali käänne, jonka jäljiltä yksityinen rahavalta on voittanut tilaa taloutta sääntelevältä valtiolta.

Finanssitalous on kasvanut viimeisen 30-40 vuoden aikana niin suureksi, että se uhkaa yhä edelleen reaalitaloutta. Vuoden 2008 kaunopuheista huolimata johdannaisista löytyy edelleen suuri vipuvarsi, jolla rikkoa reaalitalous. Vadenin mukaan jos ajatellaan, että johdannaiset ovat kiinnityksiä tulevaisuuden omistuksiin, on selvää, että nykyisellä talouskasvulla kaikki on enemmän tai vähemmän ilmaa.

Tällä hetkellä suurten keskuspankkien tärkeimpänä tehtävänä tuntuu olevankin finanssimaailman peleihin rahan kaataminen reaalitalouden kasvun tai työllisyyden sijaan.

 

Mitä kohti kuljemme?

Tuleville vuosille on Vadénin mukaan odotettavissa olematonta talouskasvua. Helpon ja halvan energian hiipumisen seurauksena työtä tullaan tekemään vähemmän. Kysyntä jatkuu myös matalana ja teknologinen kehitys on heikkoa. Perusongelmana niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin Japanissa on kokonaiskysynnän puute.

Mitään viime vuosikymmenten kaltaista talouskasvua ei enää nähdä. Paikallinen, pieni ja lyhytaikainen talouskasvu on mahdollista, mikäli sille luodaan poliittisesti olosuhteet.
– Aikakaudellamme ei ainoastaan käytetä enemmän energiaa kuin useampana edeltävänä vuosisatana yhteensä vaan myös enemmän kuin tulevana vuosisatana, Vadén sanoo.
Eri energiamuodot ovat myös laadullisesri erilaisia. Kaikkea mitä öljyllä saa aikaan, ei saa aikaan aurinkovoimalla. Talouden dynamiikka ja rakenteet tulevat olemaan muutospaineiden alaisia.

Vadén teki vuoden 2011 paperissa ennustuksia ja nyt hän palasi niihin. Ennustuksista öljyn hinnan nousu ei osunut oikeaan. Sen sijaan olemme kyllä nähneet ennustettuja resurssisotia kaukomailla, kiristyvää geopoliittista nokittelua, velkaongelmien kasvua ja autoritaarisen politiikan esiinmarssia.

Vadénin mukaan tilanteessa, jossa talouskasvua ei ole näköpiirissä, oikeiston ideologialta putoaa pohja. Tuloeroja ei voida enää perustella talouskasvun tuomana hyötynä kaikille. Tällöin politiikka saa yhä autoritaarisempia ja pakkovaltaisempia piirteitä.
– Leikkauspolitiikka tulee jatkumaan Suomessa niin kauan kunnes se romahtaa Euroopassa valtioiden euro-erojen kautta, Vadén korostaa.

Ei Vadén silti tieten tahtoen mustia piruja seinille maalaile. Hän pyrkii olemaan realisti. Ja sen takia hän painottaakin, että tulemme tulevina vuosina myös havaitsemaan, että kansantalouden kutistuminen ei välttämättä tarkoita elämän laadun laskua. Ihminen sopeutuu ja löytää uusia voimaannuttavia tapoja toimia. Poliittisen osallistumisen kannalta tulevat vuodet tulevatkin olemaan mielenkiintoisimpia pitkiin aikoihin Suomessa.

 

Teksti: Joni Kalliomäki