Rahasta vai rakkaudesta?

Ensi-iltaan on aikaa pari viikkoa. Näytelmää on luettu, asemoitu, harjoiteltu ja hiottu kuukausitolkulla. On kokoonnuttu väliaikaisiin tiloihin harva se ilta, lisäksi myös harva se päivä, viikonloppuisin. Suunnitelmat puvustukseen, lavastukseen, valoihin ja ääniin, katsomorakennelmista puhumattakaan, alkavat olla selvillä.

Ainoa asia, joka ei ole lainkaan varma, on esityspaikka. Karmea huuto kiirii sahan sirkkelinä ympäriMeri-Porin: ”Missä me esiinnymme?” Ja optimistinen kaiku vastaa välittömästi teräksenvarmana: ”Esiinnymme, esiinnymme!”

Mutta missä?

Edellä taustoitettu tilanne voisi kuulua teatterinharrastajan tyypillisiin (pahimpiin) painajaisiin. Psykologia selittäisi sen liittyväksi epävarmuuteen tulevaisuudesta, asialliseksi ja luonnolliseksi reaktioksi hyvin merkityksellisenä koetun tavoitteen saavuttamisessa. Jännityksenä, joka terävöittää aisteja ja saa venymään äärimmilleen, saa antamaan kaikkensa ja karkaisee katharttisesti jaloteräksen.

Mutta elämä ei ole vain unta.

Siksikö otsikon kysymys on vaikea, kuten jokainen joko – tai -kysymys on. Siksikö siihen pitää vastata olemalla vastaamatta?Ja pyh! Joku kuitenkin vastaa: Rahasta. Ja joku: Rakkaudesta. Näitä harvempi oletettavasti vastaa: Rahasta ja rakkaudesta.

Jos näin, onko vastauksen antaja silloin amatööri? Todennäköisesti ei ole. Jos vastaa: rahasta, ei ainakaan ole amatööri, ei ainakaan paljon. Epävarmuustekijöitä ovat kaikki ne tekijät, jotka eivät ole varmoja.

Sillä harrastaja, amatööri, rakastaa sitä mitä tekee. Kunhan hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

Pihlavan Tapuliteatterilla, sikses kaukana areenoista, estradeista, värivaloista ja esiintymislavoista, on työn alla kolme produktiota. Teatterille on Porin kaupungin kanssa käydyissä neuvotteluissa järjestynyt teatteritilat menetettyjen sijaan. Siitä huolimatta ainoa kivi taitelijan lasikengässä ei ole tällä kertaa känsä, vaan ihmettely.

Ollako meillä ne teatteritilat vaiko eikö olla?

Harjoiteltavassa näytelmässä (Robert Thomas: ”8 naista”) ihmetellään kenellä on avain. Samaa tehdään nyt reaalimaailmassa. Pihlavan harrastajat, ne rakastajat, kyselevät. Missä on ovi, johon avain sopii? Löytääkö kenkä prinsessan? Missä esirippu nousee? Vai nouseeko?

Kas, siinä – iso – ja hyvin outo – pulma.

 

Kristiina Suutari