Alkoholilakiuudistuksessa tuttu kaiku askelten
”Vähemmän holhousta, enemmän tolkkua” näillä sanoilla Kokoomus juhlisti uutta alkoholilakiuudistuksen neuvottelutulosta. Mikäli historiasta jotain on opittavaa, oikeampi muoto lienee ”vähemmän holhousta, vähemmän tolkkua”. Historialla tai tosiasioilla ei ole silti tässäkään tapauksessa mitään painoarvoa: kun mennään ideat ja pienten ryhmien erityisintressit edellä, asiat runnotaan läpi inhimillisistä kustannuksista huolimatta.
Uudistuksessa on omat hyvät puolensa, kuten esimerkiksi pienpanimoiden ulosmyyntioikeuden helpottaminen. Tällainen toiminta tukee pienyrittäjyyttä ja paikallistaloudellista toimeliaisuutta. Mutta valitettavasti se jää uudistuksen muiden muutosten jalkoihin.
On vaikea olla sivuuttamatta useiden asiantuntija- ja kansalaisjärjestöjen huolestuneita reaktioita. Kansanterveydelliset vaikutukset ovat oma selkeä luku sinänsä, mutta huolestuneisuutta on herättänyt uudistuksen vaikutukset myös sosiaalipuolen eri osa-alueisiin. Viina ei aina ole voitehista vienoin. Tulonjaollisen näkökulman alkoholinkulutuksen vaikutuksiin toi päihdetyön erikoislehti Tiimissä (2/2016) uutisoitu tutkimus, jonka mukaan alkoholi tapaa etenkin alimmissa tuloluokissa.
Liberaalilta puolelta tuhahdetaan tällaiselle yksilövapautta rajoittavalle syynäämiselle ja viitataan jokaisen yksilön omaan vastuuseen ja vapaaseen tahtoon. Samalla kuitenkin, kun juhlitaan oman vapaan tahtonsa mukaan toimivaa yleiseurooppalaisuutta, iloitaan myös alkoholimainonnan rajoitusten keventämisestä. Tämäkin on kuulemma tärkeä muutos, mutta miksi, jos kerran jokainen tekee päätöksensä itse, oman vapaan tahtonsa pohjalta?
Siinäpä kysymys pohdittavaksi.
Joni Kalliomäki