Hyssyttely jatkuu

Tiistaina 1. maaliskuuta 21 eri tiedostusvälineitä edustavaa päätoimittajaa julkaisi yhteisen manifestin luotettavan median puolesta. Sitähän sen median pitääkin olla, luotettava. Kun manifestin lopussa olevaa päätoimittajien edustamia tiedotusvälineiden luetteloa katsoo, niin joidenkin osalta se luotettavuus on vähän niin ja näin. Luotettavuutta nakertaa se, mitä pidetään korostetusti esillä ja mikä jätetään tietoisesti kertomatta.

Mediamaailmassa on menossa myllerrys, jolle ei loppua näy. Manifestin allekirjoittaneet päätoimittajat nostavat tikun nokkaan sanomisen sisältöä ja rajoja koettelevan sosiaalisen median, jonka suitsiminen on Suomen kaltaisessa maassa tuskallisen vaikeaa. Valtamediamme ei olisi kiinnittänyt koko asiaan mitään huomiota, ellei se itsekin olisi joutunut sanomisen vapaudesta hullaantuneiden suomalaisten riepottelun kohteeksi. Ammattitaitoisten, kriittisten ja kuvia kumartamattomien toimittajien pitää kestää sanallista kritiikkiä, mutta ei heitäkään työnsä takia kivittää saa.

Päätoimittajien manifesti liittyy peitellysti viimeaikaiseen ennakkoluulojen ja tietämättömyyden sävyttämään pakolais- ja maahanmuuttokeskusteluun. Vaikka ensimmäiset merkit pakolaistilanteen pahenemisesta olivat jo muutama vuosi sitten nähtävillä, ei valtamediamme siihen millään tavalla reagoinut. Vielä vähemmän ajan hermolla olivat poliitikot niin Suomessa kuin EU:ssakin. Historian valossa tässä ajassa on jotakin samaa kuin 1930-luvun Euroopassa. Mitä tekee valtamedia? Sitä samaa kuin tähänkin asti, jatkaa siveää pikkuporvarillista hyssyttelyä.

Päätoimittajat puhuvat manifestissaan hyvän maun ja soveliaisuuden rajojen ylittymisestä. Mitä on hyvä maku? Entä missä kulkee soveliaisuuden raja? Näihin kysymyksiin päätoimittajat eivät vastaa ehkä siksi, että makuja ja soveliaisuuden rajoja on niin monenlaisia. Verbaalista rauhattomuutta on luvassa myös tulevaisuudessa, kun yhteiskuntamme rakenteissa muhivat moniulotteiset jännitteet alkavat todenteolla purkautua. Valtamedia seuraa kuitenkin mieluimmin pörssikursseja ja pintajulkisuudessa liihottelevia löysäpuheisia sananselittäjiä kuin pureutuu pienten tulojen kanssa tuskailevien ihmisten arkeen.

Manifestissa mainittu tiedotusvälineiden luettelo ei ole yhtä kuin Suomen media. Täältä pohjolan perältä löytyy paljon muutakin luotettavaa mediaa, onneksi. Ensimmäisen kerran tämän maan valtamedia kokee asemansa jollakin tavalla uhatuksi. Joutuuko se yhtä ahtaalle kuin vaihtoehtoa edustavat työväenlehdet? Tokkopa. Ei sanomalehtiä painavien kirjapainojen hajottaminen 2010-luvun Suomessa enää ketään innosta. Määrätietoinen, taitava ja ahkera sosiaalisen median hyödyntäjä pääsee lähes samaan lopputulokseen ihan kotisohvaltaan.

Kari Kuisti, toimittaja
Pori