Koskettava kuvaus Suomen historian kivuliaimmista hetkistä

Kun Suomen sisällissota päättyi toukokuussa 1918 valkoinen armeija sulki punaisia vankileireille. Yksi suurimmista vankileireistä sijaitsi Lahden Hennalassa.

Marjo Liukkosen uuden tutkimuksen mukaan Hennalan vankileirillä tapahtui Suomen historian suurin naismurha, sillä yli 220 nuorta naista menetti siellä henkensä. Vaikka on kulunut sata vuotta, koskaan aiemmin ei ole kerrottu, mitä Hennalassa oikein tapahtui ja miksi.

Hennalan naismurhat 1918 tuo ensi kerran esiin, kuinka laiton kenttäoikeus valikoi teloitettavat naiset. Kirja kertoo, keitä murhaajat ja vartijat olivat ja miksi he toteuttivat naisten joukkomurhan. Se paljastaa myös vankileirin olot laajemmin: lapsivangit, nälän ja janon sekä vankien raiskaamisen, pahoinpitelyn ja mielivaltaisen tappamisen.

Laajaan arkisto- ja muistitietoaineistoon perustuva teos kuvaa vavahduttavasti Suomen sisällissodan synkimpiä hetkiä.

Hennala ei ollut outo poikkeus historian virrassa, vaan yksi pysäkki vallan väärinkäytön jatkumossa. Ilman muistitietoa tämä kirja olisi jäänyt pelkäksi tilastotiedoksi leirin naisista. Ilman muistitietoa naiset olisivat olleet vain miesten toiminnan kohteita. Naisista muutamat saivat tutkimuksessa nimen lisäksi myös persoonallisuuden. Heistä tuli omalla tahdollaan toimivia yksilöitä. Hennalassa, kuten monilla vankileireillä ennen ja jälkeen sen, pyrittiin nopeuttamaan kuviteltua luonnonvalintaa ja voittajien mielestä ”oikeaa” historiallista kehitystä. Kiihkoisänmaallisuus ja rodunjalostustiede tarjosivat siihen otollisen maaperän ja työkalut.

Marjo Liukkonen on toiminut tutkijana, päätoimittajana ja opettajana. Hennalan naismurhat 1918 -tutkimus sai alkunsa Liukkosen löydettyä Kansallisarkistosta Lahden sotavankileirin nais- ja lapsivankien järkyttävät pidätyskortit. Marjo Liukkonen asuu Lahdessa, jossa vankileirin tapahtumat ovat edelleen kipeä asia.