25. toukokuuta 2018

Haitarisrin pihapuu sai uuden muodon.

Kankaanpääläinen Jorma Kortteus pohti samaa kysymystä kuin moni muukin omakotitalon omistaja: Mitä tuolle pihalla kasvavalle isolle lehtipuulle pitäisi oikein tehdä? Helpoin ratkaisu olisi kaataa koko komeus ja tehdä siitä polttopuuta. Entä puun jättämä tyhjä tila ja maahan tukevasti juurtunut kanto? Jättäisikö ne silleen?

Koska Kortteus on muiden haitaristien tapaan rönsyilevää ajattelua ja nopeatempoista puhetapaa suosiva taiteilijasielu, pihanäkymää hallitsevan vaahteran pelkästään klapeiksi pistäminen olisi ollut liian helppo ja suoraviivainen ratkaisu. Ja haitaristilla välähti. Tehdään siitä haitari!

– Idea oli mun, mutta toteus Ismo Puskan. Pari iltaa sen tekemisessä meni, Kortteus kertoo.

Haitari muotoiltiin samasta vaahteranrungosta kasvaneessa kahdesta oksasta. Vielä kun nappäimistöjen reiät täyteään tummilla puutapeilla, yksirivinen ulkoilmateos on myös visuaalisesti valmis.

Kari Kuisti, teksti ja kuva

 

Elämme 2000-luvun feodaalitaloudessa, väittää saksalainen vasemmistopoliitikko ja kansantaloustieteilijä Sahra Wagenknecht. Wagenknechtin kirja ”Raha ilman ahneutta – kuinka pelastautua kapitalismilta” on terävä analyysi siitä, kuinka nykykapitalismi, toisin kuin väittää, on esteenä aidolle kilpailulle ja innovaatioille. Kirjan ovat julkaisseet Into Kustannus ja Vasemmistofoorumi.

Wagenknechtin mukaan nykyiset kapitalistiset markkinat ovat oligopoli, jossa muutama suuryritys määrittelee pelisäännöt. Yksilön menestystä määrittelevät yhä enemmän peritty omaisuus ja valta. Suurimmalle osalle ihmiskuntaa tulevaisuus ei näytä valoisalta, vaan pikemminkin ankaralta, ja monet yhteiskunnan päivänpolttavista kysymyksistä, kuten ilmastokriisi, ovat yhä ratkaisematta.

Wagenknecht tarjoaa lääkkeeksi esimerkiksi osallistavaa yhteiskuntaa, jossa syntyperä ei ratkaise menestystä. Samoin hän herättelee keskustelua uudenlaisista omistamisen muodoista sekä demokraattisesta yhteiskunnasta, jossa kenenkään ei ole mahdollista vaurastua toisten kustannuksella. Wagenknechtille markkinat itsessään eivät ole ongelma, vaan nimenomaan niiden kapitalistinen nykymuoto.

Sahra Wagenknecht (s. 1969) on vasemmistopuolue Die Linken parlamenttiryhmän puheenjohtaja ja kauppatieteiden tohtori. Hän on julkaissut saksaksi lukuisia kirjoja, lähinnä talouspolitiikasta.

Vasemmistofoorumi järjestää Suomen Sosiaalifoorumissa (21.-22.4.) keskustelutilaisuuden kirjan teemoista.

Kun Suomen sisällissota päättyi toukokuussa 1918 valkoinen armeija sulki punaisia vankileireille. Yksi suurimmista vankileireistä sijaitsi Lahden Hennalassa.

Marjo Liukkosen uuden tutkimuksen mukaan Hennalan vankileirillä tapahtui Suomen historian suurin naismurha, sillä yli 220 nuorta naista menetti siellä henkensä. Vaikka on kulunut sata vuotta, koskaan aiemmin ei ole kerrottu, mitä Hennalassa oikein tapahtui ja miksi.

Hennalan naismurhat 1918 tuo ensi kerran esiin, kuinka laiton kenttäoikeus valikoi teloitettavat naiset. Kirja kertoo, keitä murhaajat ja vartijat olivat ja miksi he toteuttivat naisten joukkomurhan. Se paljastaa myös vankileirin olot laajemmin: lapsivangit, nälän ja janon sekä vankien raiskaamisen, pahoinpitelyn ja mielivaltaisen tappamisen.

Laajaan arkisto- ja muistitietoaineistoon perustuva teos kuvaa vavahduttavasti Suomen sisällissodan synkimpiä hetkiä.

Hennala ei ollut outo poikkeus historian virrassa, vaan yksi pysäkki vallan väärinkäytön jatkumossa. Ilman muistitietoa tämä kirja olisi jäänyt pelkäksi tilastotiedoksi leirin naisista. Ilman muistitietoa naiset olisivat olleet vain miesten toiminnan kohteita. Naisista muutamat saivat tutkimuksessa nimen lisäksi myös persoonallisuuden. Heistä tuli omalla tahdollaan toimivia yksilöitä. Hennalassa, kuten monilla vankileireillä ennen ja jälkeen sen, pyrittiin nopeuttamaan kuviteltua luonnonvalintaa ja voittajien mielestä ”oikeaa” historiallista kehitystä. Kiihkoisänmaallisuus ja rodunjalostustiede tarjosivat siihen otollisen maaperän ja työkalut.

Marjo Liukkonen on toiminut tutkijana, päätoimittajana ja opettajana. Hennalan naismurhat 1918 -tutkimus sai alkunsa Liukkosen löydettyä Kansallisarkistosta Lahden sotavankileirin nais- ja lapsivankien järkyttävät pidätyskortit. Marjo Liukkonen asuu Lahdessa, jossa vankileirin tapahtumat ovat edelleen kipeä asia.

Kansallissarjakuvaksi noussut Fingerpori vietti 2017 kymmenvuotisjuhlaansa. Pertti Jarlan luoma sarjakuva eriskummallisesta kaupungista tavoittaa noin miljoona uskollista lukijaa kuutena päivänä viikossa. Fingerpori ilmestyy 45 mediassa, joista 35 on printtilehtiä ja loput nettijulkaisijoita. Ei siis ihme, että kansa jaksaa taittaa peistä Fingervitseistä keskustelupalstoilla. Lukijoiden ideoita keräävään juustomestari@yahoo.com -osoitteeseen ropisee sadoittain ehdotuksia joka viikko.

Myös kokoelmateokset kiinnostavat. Viime vuonna maailmalle lähti lähes 50 000 Fingerpori-opusta, joista erityisen suosittu oli 10 800 kappaleen myynnillään 10-vuotta jatkuneen menestyksen kunniaksi toteutettu Fingerpori – Juhlakunnossa -kirja, johon on koottu pitkiä Fingerpori-tarinoita, sarjan historiikki ja tietoa tekijästä.

Myyntimenestyksiä olivat myös 12 100 kappaleen myynnillä kultakantinen Fingerpori 10 -kokoelma sekä laajennetut isopokkariversiot Rivo-Riitta, Fingerporin ISO Postilla sekä Fingerpori from Finland XL, englanninkielinen strippivalikoima “käännöskelvottomaksi” väitetystä sarjasta. Näiden teosten myötä Fingerpori dominoi vuoden 2017 myydyimpien kotimaisten sarjakuvien listaa valloittaen kaikkiaan 9 sijaa 20 myydyimmästä julkaisusta.

Arktinen Banaani on tunnettu erityisesti sarjakuvajulkaisuistaan, joiden vahvinta kärkeä edustavat Fingerpori-sarjakuvat. Sarjakuvakirjoja yritys on myynyt yli kaksi miljoonaa kappaletta. Viime vuosina kustannustoiminta on laajentunut myös mm. jännitys- ja vakoilukirjallisuuteen tähtinään kirjailijanimet Max Manner, Jukka Parkkari ja Jukka Rislakki. 

Maailmallakin tunnetuksi tullut Jussi Syren & The Groundbreakers esiintyy sunnuntaina 21.1.2018 kello 18.00 Validi Karkia -klubilla Porissa. Klubi löytyy pääkirjaston kellarikerroksesta osoitteesta Gallen-Kallelankatu 12. Koska kysymys on suositusta yhtyeestä, kohtuuhintaisten pääsylippujen hankinnassa kannattaa pitää kiirettä. Kohtuuhintaisia pääsylippuja voi tiedustella numnerosta 044 240 9358.

Jussi Syren & The Groundbreakers on kansainvälisesti arvostettu bluegrass-yhtye, joka on esiintynyt kuudessa Euroopan maassa ja yhdeksässä Yhdysvaltain osavaltiossa. Yhtye on julkaissut kymmenen pitkäsoittoa, jotka ovat saaneet highlight-arvioita muun muassa Country Music People -lehdessä ja Bluegrass Unlimitedissä. Suomalaisille bändi on tuttu esimerkiski ‘Itse valtiaiden’ tunnusmusiikista ja vuoden 2005 HIM-tribuuttilevystä “Heartagrass”.

Porin keikalla bändin riveissä on ensi kertaa uusi basisti Tero Mäenpää. Ohjelmisto koostuu pääosin uusimman pitkäsoiton ‘Bluegrass Singerin’ kappaleista. Bändi luottaa pitkälti bluegrass-perinteeseen, mutta tekee sen omalla tavallaan ja joskus yllättävästikin. Keikalla kuullaan laaja kattaus bluegrassin eri muodoista a cappellasta nopeisiin instrumentaaleihin. Myös paljon radiosoittoa saanut uutuus-sinkku “Words” tullaan kuulemaan konsertissa. Kappale on bluegrass-versiointi F.R.Davidin vuoden 1982 Europop-hitistä.

Yhtyeen kokoonpano:
Jussi Syren: laulu, mandoliini
J.P. Putkonen: kitara, taustalaulu
Tauri Oksala: banjo, taustalaulu
Tero Mäenpää: basso, taustalaulu

Porin kansainvälinen elokuvafestivaali järjestetään kolmannen kerran 22. – 26.11. Viisipäiväisen tapahtuman päämajana on jälleen Kulttuuritalo Annankatu 6. Festivaali levittäytyy sen ensimmäisenä päivänä myös Finnkino Promenadiin ja Bar Jussikkaan. Suurin osa näytöksistä on maksuttomia.

Festivaalilla esitetään 32 lyhytelokuvaa kymmenestä eri maasta. Valtaosa on valittu avoimen kansainvälisen haun kautta saaduista elokuvista. Tekijävieraita saapuu Suomesta, Saksasta, Ranskasta, Norjasta ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista.

Lyhytelokuvien lisäksi nähdään kuusi kokopitkää elokuvaa. Keskiviikkona esitetään Kinokellarissa Bertrand Bonellon ohjaama ja käsikirjoittama Nocturama (2016). Perjantai-illassa nähdään Jörn Donnerin Perkele 2 – Kuvia suomesta (2017). Pitkiin elokuviin lukeutuvat lisäksi dokumenttielokuva The Goodiepal Equation (2017) sekä Lumikuningatar (1986), Occidental (2017) ja Harhama (tulossa).

Porin elokuvafestivaalilla korostuu aikaisempia vuosia enemmän paikallinen ulottuvuus. Tuomas Niskasen ensimmäinen pitkä ohjaustyö Harhama saa kantaesityksensä lauantai-illan Pori Noir -näytöksessä. Paikallisuus nousee esiin myös Porissa vuosina 1990–97 järjestetyn Minun elokuvani -festivaalin muistelutilaisuudessa sekä uutta porilaista lyhytelokuvaa esittelevässä näytöksessä.

Aikaisempien vuosien tapaan festivaali panostaa elokuvan lisäksi kokeelliseen tapahtumatuotantoon: Jani Hietasen 8.1-kanavainen ääni-installaatio on syväsukellus algoritmien luontoon. Tuomo Savolainen luo tilateoksen kesän kokemuksesta. Lauri Tujulan teos Boy koetaan virtuaalitodellisuuslasien läpi. Kulttuuritalo Annankatu 6:ssa on myös esillä Luz Olivares Capellen ohjaama Forest of Echoes koko viikonlopun ajan pienessä, yksityisessä elokuvateatterissa.

Lauantain Iltaklubilla esiintyy kolme yhtyettä: orgaanista äänimaisemaa tarjoava Verde sekä porilaiset Hopeakaaos ja OSO, joista molemmat nähdään ja kuullaan ensimmäistä kertaa elävinä.

Porin elokuvafestivaalin järjestää Kulttuuriyhdistys Rapajööti ry.

Viron uusi kansallismuseo on huikea kokonaisuus.

Hyvin monet suomalaiset matkailevat Virossa. Useimmille ovat Tallinna, Pärnu ja Saarenmaa tuttuja paikkoja. Moni on myöskin käynyt Tartossa. Emajoen varrella sijaitseva Tartto on Etelä-Viron keskus ja Tartumaan maakunnan pääkaupunki. Kaupungin asukasluku on noin 95 000 henkeä.

Tarttoa pidetään Viron kulttuurin ja sivistyksen pääkaupunkina.

Tulkaa minun käsilleni!

Kaupungissa on vuonna 1632 perustettu maan vanhin ja suurin yliopisto, vanhin vironkielinen teatteri Vanemuine, Viron opetus- ja tiedeministeriö, korkein oikeus ja Viron kansallismuseo Eesti Rahva Muuseum joka perustettiin vuonna 1909.

Vuosien ja vuosikymmenien saatossa heräsi ajatus, että Kansallismuseon pitäisi olla huomattavasti suurempi ja monipuolisempi kuin mitä se oli.

Vuonna 2003 tehtiin lopullinen päätös uuden museon rakentamisesta Tarton laitamilla olevan Raadin kartanon mailla olevalle entisten neuvostojoukkojen sotilaslentokentän kiitotielle.

Naapuritontilla oleva asuttava taideteos.

Rakennuksesta tuli Viron suurin museorakennus. Rakennuksen pituus on 356 metriä ja pinta-ala 33 876 neliömetriä.

Uusi museorakennus vihittiin käyttöön 22.9.2016.

Museo on paikka johon kannattaa ehdottomasti tutustua, pitää muistaa varata aikaa 3-4 tuntia sillä siellä on todella paljon katsottavaa. Tallinnasta on matkaa noin 185 kilometriä.

Tarton yliopisto

Tarton yliopisto, (viroksi Tartu Ylikool) on Viron merkittävin korkeakoulu. Se perustettiin Tartossa 30. kesäkuuta 1632, sen perustamisasiakirjan allekirjoitti Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf.

Yliopistossa on 3500 työntekijää, joista akateemisissa viroissa työskentelee 1 700 joista 180 on professoreita. Opiskelijoita on noin 15.000, joista ulkomaalaisia noin tuhat.

Tohtoreiksi opiskelevia on noin 1 300 ja vuosittain yliopistossa tehdään noin 100 väitöskirjaa.

Jouko Valo, teksti ja kuvat

Elämän reppu -esityksen esittää porilainen esittävän taiteen ammattilainen Kimmo Tihveräinen. (Kuva Esko Tynkkynen)

Satakuntalaiset pienten paikkakuntien vanhainkodit ja palvelutalot saavat loka-marraskuussa teatteriesityksen vieraakseen, kun porilainen Kimmo Tihveräinen lähtee Elämän reppu -monologiesityksensä kanssa kiertueelle. Kiertueen mahdollistaa Taiteen edistämiskeskuksen kohdeapuraha, jonka avulla esitys voidaan tarjota ilmaiseksi vanhainkoteihin ja palvelutaloihin.

Kiertueen kohteena ovat nimenomaan kaikki Satakunnan pienet, alle 10 000 asukkaan kunnat ja kaupungit, joita on 13 kappaletta: Merikarvia, Kokemäki, Säkylä, Eurajoki, Karvia, Nakkila, Jämijärvi, Siikainen, Harjavalta, Pomarkku ja Honkajoki.

Elämän reppu on erityisesti vanhainkoteihin suunnattu aikuisten tarinankerrontaesitys, joka on käsikirjoitettu ikäihmisille järjestettyjen muisteluhetkien pohjalta. Tapaamisiin oli myös mahdollista tuoda itselle rakkaita muistoesineitä ja jakaa esineeseen liittyvät muistot muiden kanssa. Tapaamisissa kuultiin tarinoita niin paimentamisesta, sota-ajasta kuin vanhanajan lavatansseistakin. Tarinoissa liikutaan 1900-luvun alkupuolelta 2000-luvulle. Esitys kertoo lämpimällä, hauskalla ja myös koskettavalla tavalla tavallisten ihmisten arkielämästä menneinä aikoina. Ydinajatuksena on antaa tilaa arkipäivän elämän tarinoille ja niiden merkityksille. Sillä edellisen sukupolven elämänkokemusten äärelle on hyvä välillä pysähtyä.

Elämän reppua on esitetty eri kaupungeissa lukuisia kertoja vanhainkodeissa, kirjastoissa, museoissa, teatterifestivaaleilla ja niin edelleen. Ensiesitys oli jo vuonna 2010 Seinäjoella ja alkuperäistuottajana toimi Seinäjoen kaupungin kulttuuritoimi. Satakunnassa Elämän reppu -esitystä ei ole kuitenkaan aikaisemmin esitetty tässä laajuudessa vanhainkodeissa. Esityksen on ohjannut Johanna Kovanen. Käsikirjoittajina ovat toimineet Kimmo Tihveräinen ja Johanna Kovanen.

Kiertueen ajatuksena on tarjota vanhainkodeissa ja palvelukeskuksissa asuville senioreille laadukasta esittävää taidetta heitä kiinnostavista aiheista. Laitoksissa asuvien vanhusten mahdollisuudet kokea kulttuuria ovat rajalliset ja siksi on tärkeää viedä kulttuuritarjontaa heidän luokseen. Pienet paikkakunnat ovat valikoituneet kohderyhmäksi, koska niissä tarjonta on vähäisempää kuin isommissa kaupungeissa, joissa esitysvierailut vanhainkodeissa ovat nykypäivänä melko yleisiä.

Kiertue alkaa valtakunnallisella vanhusten viikolla keskiviikkona 4.10.2017 Pomarkusta. Kiertueen viimeiset näytökset ovat marraskuun alkupuolella.

Konsertissa esiintyivät pianisti Ralf Gothóni, viulisti Elina Vähälä ja sellisti Arto Noras. Oikealla raumalaisten ylpeys, uusi Steinway-flyygeli. (Kuva Rauma Festivo/Diego Casiraghi)

Täysi Rauma-sali juhlisti lauantaina iltana raumalaiten iloksi hankitun Steinwayn ensikonserttia. Rauma Festivon järjestämässä konsertissa lavalla loistivat viulisti Elina Vähälä, sellisti Arto Noras sekä flyygelin valinnasta synnyinkaupunkiinsa vastannut pianisti Ralf Gothóni.

Ralf Gothóni puhui esittelysanoissaan Steinway-flyygelistä verrattomana koneena – onhan siinä osia enemmän kuin pienessä autossa. Lauantaisessa konsertissa upeat taiteilijat puhalsivat hengen tuohon koneeseen. Täysi salillinen yleisöä koki valtavan kirjon sävyjä loistosta ja voimasta herkkään, intiimiin ja salaperäiseen.

Rauman kaupungin toiveena on, että nyt hankittu huippusoitin tulisi ahkeraan käyttöön. Kevään aikana Rauma-salissa kuullaankin kaikkea sooloresitaaleista musiikkiopiston flyygelijuhliin ja jazz-konsertteihin. Odotamme innokkaina elokuuta ja Rauma Festivoa, jolloin flyygeliä kuullaan muun muassa huippupianisti Laura Mikkolan käsittelyssä.

Suomi 100 vuotta -lauluilta tulee ensi-iltaan Kulttuurikuppila Brummissa. (Kuva Henna Junnila)

Rauman Kaupunginteatteri aloittaa esitystoiminnan Kulttuurikuppila Brummissa. Ensimmäisenä tuotantona nähdään Suomen satavuotista historiaa musiikin keinoin juhlistava lauluilta.

Viihteellinen musiikkimatka taittuu muuan muassa Jääkärin marssista ja Evakon laulusta Iitin Tiltuun ja edelleen Matista ja Teposta Juiceen, Ismo Alankoon ja Palefaceen. Kapellimestari Perttu Suomisen johdolla lavalla nähdään Rauman Kaupunginteatterin omista näyttelijöistä Heimo KorhonenMona LehtolaTiia Ollikainen ja Jaakko Tohkanen.

Suomi 100 vuotta –lauluillan ensi-ilta lauantaina 18. helmikuuta. Esitykset Kulttuurikuppila Brummissa, osoitteessa Karjalankatu 15, Rauma. Liput ja lisätietoa: www.raumanteatteri.fi