Kuntayhtymät, renkiä vai isäntiä ?
Kuntayhtymä on yhteenliittymä, jossa useampi kunta on yhteisellä sopimuksella perustanut kuntayhtymän hoitamaan usean kunnan toimialueella tiettyä tehtävää tai palvelutarjontaa. Tehtävää ohjaa kaikkien jäsenkuntien yhteisesti hyväksymä perussopimus, jota täydentää liittymissopimukset, joissa on määritelty toiminnan kattavuus, tarkoitus ja laatu.
Kuntayhtymässä toimintaa ohjaa yleensä yhtymävaltuusto, johon jäsenkunnat nimeävät edustajansa. Käytännön asioita hoitaa yhtymähallitus johon, sopimuksesta riippuen, jäsenkunnat nimeävät yleensä kaksi henkilöä. Perussopimuksessa määrätään, että kuntayhtymän toiminnan tulee olla avointa ja kaikkia jäsenkuntiaan tasapuolisesti kohtelevaa.
Kuntayhtymiä on kahdenlaisia, niitä jotka toimivat avoimesti ja kuuntelevat ”herkällä korvalla” jäsenkuntien toivomuksia ja mielipiteitä, sekä niitä, jotka toimivat omapäisesti jäsenkuntien mielipiteitä kuulematta. Käsittelen tässä kirjoituksessa viimeksi mainittua ryhmää, koska ensimmäisessä ryhmässä ei ole mitään kirjoittamisen aihetta, hommathan pelaavat sovitulla tavalla.
Kuntayhtymä, joka ottaa rengin asemasta isännän roolin, onkin sitten jo paljon vaikeampi tapaus. Olen läheltä seurannut jo muutaman vuoden ajan toimintaa, jossa kuntayhtymän keskeisenä toiminnan ohjenuorana on vanha ”hyväksi koettu” tapa, hajota ja hallitse. Erillisiä etuuksia joillekin jäsenkunnille, jotta päätöksenteon tyytyväisyys näissä turvataan, ja sitten leikkauksia niille jäsenkunnille, joiden voima ei yksin riitä palvelutasonsa turvaamiseen. Lukija voi helposti ajatella, että tämähän ei ole mahdollista, sopimushan kieltää sen, mutta… Totuus on kuitenkin taruakin ihmeellisempi, näin vain esimerkkikuntayhtymässä on vuodesta toiseen menetelty, eikä muutosta ole yrityksistä huolimatta aikaansaatu. Kiitos hyvin ”hoidetulle” lähipiirille.
Vuosia kestäneen taistelun jälkeen, jäsenkuntien herääminen todellisuuteen on tapahtumassa, vai onko? Tämän kuntayhtymän osalta jäsenkunnat ovat vihdoin havainneet, että jotain on pahasti pielessä. Neljä viidestä jäsenkunnasta on, kuntien hallituksien päätöksellä, vaatinut ulkopuolista selvitystä asioista. Mitä tekee kuntayhtymä? Viittaa kintaalla isäntäkuntien päätöksille ja päättää tehdä itse sisäistä selvitystä asiassa. Siis sisäistä selvitystä omista toimistaan! Tämä päätös varmistaa jo etukäteen että selvityksen tulos on tekijälleen mieleinen.
Mikäli jäsenkunnat eivät valvo määrätietoisesti, edustajiensa välityksellä, vaatimuksensa toteutumista, onkin isännistä tullut renkejä ja renki on ottanut isännän oikeudet. Näin on käymässä, jälleen kerran, esimerkki kuntayhtymässä, mikäli jäsenkunnat sen sallivat. Toivottavasti tämä ”epäterve” esimerkki kuntayhtymäkentässä on harvinaisuus.
Kuntayhtymä, oikein hoidettuna, on oiva tapa palveluiden tuottamiseen tiivistyvässä kuntayhteistyössä. Näin ainakin itse ajattelen.
Juhani Oksanen
Kokemäki