Rehula painaa ketunhäntä kainalossa
Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula oli saapunut (ke 6.4.) paheksumaan A-studioon Suomen terveydenhuollon tilaa. Ohjelmasta saamani käsityksen mukaan, se on ollut kallista ja vastuuntunnotonta, se on rapautumassa. Ja voi, voi sentään – ohjelmassa esimerkkinä esitetyillä polvipotilailla ei olisi ollut tarpeeksi valinnan vaihtoehtoja aiemmin. Simppeli kuvaesimerkki näytti, että pian tulisi muutos.
Suuremman rapautumistilan ehkäisyyn professori Mats Brommelsin vahakabinetissa on kehitetty aivan uutukainen soten toimintamalli. Kaikki yhteiskunnan palveluntarjoajat on yhtiöitettävä, jolloin potilas on kuningas ja raha vain seurailee potilasta. Rahaa säästyy Rehulan otaksumilla laskelmilla, vaikka todellisuudessa sama summa pitäisi laittaa järkevän soteratkaisun oikeaan kehittämiseen.
Halvalla menee kymmenen vuoden aikajänteellä, Rehula lupasi. Toki potilaan on sitouduttava joksikin aikaa palveluntuottajaansa, vaikka se tuntuisi hirressä olemiselta siinäkin tapauksessa, että polvileikkaus epäonnistuisi. Entä jos tulisi veritulppa päähän, halvaantuisi leikkauksessa… taikka tulisi sepsis, joka kansankielessä tunnetaan verenmyrkytyksenä? Olisiko yhdellä palveluntarjoajalla takuuvarmasti ja nopeasti esimerkiksi monenlaisten leikkauspotilaiden kuntoutusvalmius? Olisiko näillä monilla yhteiskunnan hyväksymillä rinnakkaisilla toimijoilla todellinen valmius ja osaaminen?
Kuntoutus on hintavaa, monen ammatillisen työryhmän toimintaa, joten aika vaikea sitä on hajottaa monille toimijoille. Eikö muutoin nykyinen yhteistyö esimerkiksi Satakunnan keskussairaalan, Taysin ja Tyksin välillä vakuuttaisi ministeriä, jos hän vaivautuisi tutustumaan Suomen kaltaiseen, nykyiseen terveydenhoitojärjestelmään? Tiedoksi ministerille, että ainakin Satakunnan alueella meillä on lisäksi huipputehokas jatkokuntoutuspaikka Satalinnan sairaalassa. Rehulan asemassa olevan ministerin ei pitäisi vähätellä Suomen terveydenhoitoa.
En usko siihen, että luodaan samankaltaisia palveluja rinnakkain korvaamaan perusterveydenhuoltoakaan. Mielestäni tällä uusimmalla soteuudistuksella sosiaalihuollon tilannetta ajetaan yhä katveeseen. Sinne ajetaan myös terveydenhuoltoa, jos se annetaan markkinavoimien takia ”mylläykseen” kuten kansanedustaja Tuula Haatainen sanoi edellä mainitussa A-studion keskustelussa. Kaiken perustaksi täytyisi jättää edelleeen julkinen sektori, sillä se on ollut takuuvarma toimija, jossa on aina ollut erittäin tehokasta ja kehittyvää toimintaa sekä hoitoa Suomessa, ystävällistäkin.
Ongelma on siinä, että meillä on aika suuri ikääntyneisyys, vinoutuma väestössä. Esimerkiksi osa heistä tarvitsee kalliimpaa erikoissairaanhoitoa, kuten lonkkapotilaat, kaihipotilaat, syöpäpotilaat ja eteneviä aivosairauksia potevat. Kun tämä tiedetään, järjestelmää voidaan Haataisen mukaan kehittää monin toimenpitein eikä yhtiöittämismylläystä tarvita. Ministeri Rehula ei piitannut vastata. Sensijaan hänen todistelunsa Suomen poliittisen eliitin pakosta uudistaa sote sai ohjelman aikana vielä kummallisia lisäpiirteitä.
Rehula sanoi, että ”meillä on tässäkin asiassa EU:n pakkopaita niskassa, meillä on jo nyt komissio ryhtynyt toimenpiteisiin eli tämä on osa sitä, tää on palapeli, jota rakennetaan, jossa on yhtäältä ihminen kaikkein tärkein ja toiseksi luodaan järjestelmä, joka on hallittavissa”. Niin, niin mutta entäpä ihminen, joka ei ole hallittavissa esimerkiksi juomatapoineen, tupakantuprutteluineen ja ylensyömisen takia? Entäpä yhteiskunta ja aiemmat poliittiset tahot, jotka eivät ole aikanaan huolehtineet työttömyyden taikka mielenterveyden hoidosta? Entäpä ristiriitaiset hoitosuositukset? Viime vuosina poliitikot itse ovat ajaneet nuoria sosiaalisiin elämän vaikeuksiin.
Turha ministerin oli vihjata A-studiossa sosiaali- ja terveydenhuollon rapautumiseen. Suomen SSS-hallituksen on syytä unohtaa säästöt soten yhtydessä. Heidän on annettava lisää henkilökuntaa vanhustenhoitoon. Kylmä ja piittaamaton suhtautuminen vanhuksiin on loputtava, samoin vihamielinen suhtautuminen alan työntekijöihin, jotka ovat enimmäkseen naisia.
Ikävä kyllä ministeri Rehula oli koko ajan takajaloillaan, joten toimittaja Susanna Päivärinta ei ehtinyt kysyä, että mikä on tuo EU:n pakkopaita ja mitkä ovat komission toimenpiteet. En usko, että sellaisia on. Väitän, että nyt mennään ketunhäntä kainalossa.
Sotesta tahdotaan napata vain se paras osio eli terveydenhuolto markkinavoimille. Sori sairaat ja sossu! Ministeri ei halunnut puhua teistä lainkaan, vaikka Haatainen haastoi häntä. Eipä tietenkään, sillä häneltä lienee jäänyt huomaamatta, millaista rapautunutta hoitoa esimerkiksi Turun Kupittaalla on annettu potilaille vuosikausia ja millaista käsittelyä esimerkiksi kehitysvammaisille voidaan antaa sairaanhoitopiirienkin nimikkeen alla. Laitoksissa on kyllä ”muka hoitoa”, mutta jos työntekijöiden työmoraali on ryöstäytymässä samaksi kuin Kupittaalla oli, silloin Rehuan mainitsema hoidon rapautuminen on jo keskellämme. Se on, siitä on näkyvissä jo merkkejä.
Tarja Pitkänen
Kokemäki