Tapio Kilkun muistolle
Tutustuin 12.12.1945 syntyneeseen Tapioon joskus viisikymmentäluvun puolivälissä ollessamme molemmat siinä kymmenen ikävuoden paikkeilla. Hän oli jo silloin meitä muita saman tien varrella asuvia poikia päätään pidempi.
Siinä meni muutama vuosi poikien leikkejä leikkien, sitten Tapion perhe muutti asumaan Kokemäen keskustaan, Tulkkilaan.
Seuraavan kerran kohtasimme Satakunnan Maakunta Oy:n (Lallin) kirjapainossa, jonne meidän tiemme johtivat. Tapio työskenteli konelatojana ja minä käsinlatojana, painajana ja paperinleikkaajana.
Tiemme erosivat jälleen 60-luvun loppupuolella. Tapio lähti Poriin Satakunnan Yhteisvoima Oy:n kirjapainoon (Satakunnan Työ) ja minä menin Raumalle Länsi-Suomen kirjapainoon. Minäkin siirryin jonkin ajan kuluttua ST:n pariin työskentelemään. Tulevina vuosina meillä oli paljon yhteisiä asioita ay-liikkeen toiminnasta vapaa-ajan viettoon. Ja hauskaa oli.
Yhteistä uraa graafisella alalla kesti 90-luvun loppupuolelle, jolloin Tapio vaihtoi kokonaan muihin tehtäviin. Hänestä tuli silmäpohjan kuvaaja Satakunnan Keskussairaalan silmäosastolla, jossa hän työskenteli eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Minä jatkoin Satakunnan Työn parissa, lähinnä toimituksellisella puolella.
Useiden vuosien ajan Tapio harrasti valokuvausta monissa muodoissaan, synttäreistä hautajaisiin, häistä kastajaisiin ja kaikkea siltä väliltä. Satakunnan Työn kuvaajana hän toimi useiden vuosien ajan mm. Pori Jazzissa ja Rauman Blues-festareilla.
Tapio oli aikanaan perustamassa Kokemäelle Tulkkilan pojat-nimistä yhdistystä. Yhdistys perustettiin 30.6.1988. Alkuvuosina Tapio vastasi Jukka Laakion kanssa yhdistyksen tiedotuksesta ja toiminnan pyörittämisestä. Yhdistys muutti vuosia myöhemmin nimensä Kokemäen tytöt ja pojat nimiseksi, näin saatiin asiaa hieman laajennettua. Yhdistys keräsi vuosien ajan erilaisilla tempauksilla rahaa, jonka tuotto lahjoitettiin vuosittain hyväntekeväisyyteen kulloinkin erikseen päätettyyn kohteeseen.
Viimeisinä vuosina, jolloin me molemmat olimme eläkkeellä, tapasimme melko usein Porin keskustassa kävelykadulla tai jossain baarissa kahvikupposen merkeissä. Aina näissä tapaamisissa oli paljon aikanaan Kokemäeltä tulleita tuttuja, joiden kanssa oli mukava rupatella ja parantaa maailman menoa.
Tapion maallinen vaellus oli tiensä päässä 12.8.2016. Tapiota jäivät kaipaamaan vaimo Heli, tytär Anu perheineen, velivainaja Sepon jälkeläiset, sukulaiset, monet ystävät ja kahvittelukaverit niin Porissa kuin Kokemäelläkin sekä monet raviveikkausmiehet, joilta poistui hyvä asiantuntija.
Ystävä on poissa.
Jouko Valo
Lapsuudenystävä ja monivuotinen työtoveri