Viivytystaistelua

Viime yönä saavutettu neuvottelutulos yhteiskuntasopimuksesta, tai kuten Kansan Uutisten Pontus Purokuru kaunistelematta totesi, leikkaus- ja kiristyspaketista on herättänyt tuoreeltaan keskustelua. Tällä hetkellä näyttää siltä, että syntynyt sopimus noudattelee pääpiirteissään seuraavanalaista logiikkaa: työnantajien maksuja sälytetään työntekijöille, joiden työaikaa lisätään ja ansioita alennetaan. Anna Kontulan mukaan kyseessä on yksinkertaisesti siitä, että työstä syntyvän arvon jakosuhdetta muutetaan työnantajapuolen hyväksi. Vastineeksi työnantajapuoli saa Kontulan mukaan sen, ettei jakosuhdetta olisi muutettu työnantajan eduksi jollakin toisella tavalla. Todellinen win-win porvaristolle.

Nyt sopiikin kysyä miten ehdotetut keinot auttavat Suomen tilannetta? Yhden totuuden saarnaajat saavat juntattua läpi ainoan totuutensa mukaiset ”lääkkeet”. ”Lääkkeiden” vaikutus yhdessä hallituksen toteuttaman laaja-alaisen leikkauspolitiikan kanssa tulee olemaan raamatullinen: jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.

Laajemmin tarkasteltuna, nykyinen pääosin reaktiivinen toiminta työntekijöiden etujen puolustajien taholta ei ole leimallista ainoastaan Suomelle. Niin Euroopan Unionin kuin globaalin maailmantalouden tasolla työntekijät ovat menettäneet asemiaan suhteessa vapautettuun pääomaan. Vaikuttaakin siltä, että hyvinä vuosikymmeninä saavutetut edut ja asemat ovat muuttuneet 2010-luvun todellisuudessa ammattiyhdistysliikkeelle riippakiviksi. Oikeita irtiottoja ei haluta tehdä, aktiivisen politiikan vaatimus ei kuulu neuvottelupöytiin asti. Ryhtiliikettä ehti tänään jo vaatimaan mm. vasemmistoliiton Dan Koivulaakso.

Ilman ryhtiliikettä ammattiyhdistysliike on tuomittu menettämään asemansa nykyisenlaisena yhteiskunnallisena toimijana. Stubb kerkesikin jo viime viikolla manaamaan esiin Thatcherin henkeä Elina Lepomäen lyödessä rytmiä hyväksyvästi. Se olkoon muistutuksena, porvaristo ei ole vielä päässyt edes kunnolla alkuun.

 

Joni Kalliomäki