24. syyskuuta 2017

Onko Suomelle edullista nykyisessä kärjistyneessä maailmantilanteessa se, että Yhdysvaltain armeija harjoittelee Suomen maaperällä?

Neuvostoliiton romahdus ja Varsovan liiton lakkaaminen ei aikanaan johtanut Naton lakkauttamiseen. Päin vastoin, Nato on vastoin Venäjälle antamiaan lupauksia järjestelmällisesti laajentanut toimintaansa ja tukikohtaverkostoaan Venäjän rajoille.

Krimin liittäminen Venäjään oli lopullinen taitekohta idän ja lännen suhteissa. Tämä kansainvälisen lain vastainen, mutta suurvaltapoliittisesti ajatellen looginen teko johti vanhojen vihollisten suhteiden kärjistymiseen kylmän sodan pahimpien vuosien mittoihin.

Pysyttäytyminen suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella on ollut satavuotiaan Suomen eräs suurimmista menestystekijöistä. 25 vuotta sitten tapahtui merkittävä muutos Suomen turvallisuuspolitiikassa, kun Suomi alkoi kalustohankintojen kautta suuntautumaan selkeästi lännen etupiiriin. Tämä linja kulminoitui kaksi ja puoli vuotta sitten niin kutsutun isäntämaasopimuksen allekirjoitukseen.

Suomen hallituksen ilman eduskuntakäsittelyä hyväksymä ja puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindbergin 4.9.2014 allekirjoittama isäntämaasopimus (MOU) antaa käytännössä amerikkalaisille mahdollisuuden kutsua itse itsensä harjoittelemaan Suomen maaperälle ja velvoittaa Suomea eri tavoin antamaan käytännön tukea ja suojaamaan harjoitusta. Amerikkalaiset ovatkin hyvin aktiivisesti käyttäneet tätä mahdollisuutta. Vaatisi melkoista sinisilmäisyyttä kuvitella, että Venäjä ei kokisi näitä harjoituksia provokaatioina.

Tällä hetkellä USA:n armeijan osasto on mukana Niinisalosta alkaneessa maavoimien mekanisoidussa Arrow 17 sotaharjoituksessa. Voiko Yhdysvaltain armeijan säännöllinen harjoittelu Suomen maaperällä mitenkään olla Suomen etujen mukainen? Olisiko jo aika palata hyväksi koettuun sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuvaan ulkopolitiikkaan?

Nyt olisi aika aloittaa perusteellinen kansalaiskeskustelu Suomen turvallisuuspolitiikasta. Millainen Suomi voisi parhaiten auttaa konfliktien ratkaisemisessa, ennen kuin ne kärjistyvät hallitsemattomaksi uhaksi maailmanrauhalle? Vetoamme satakuntalaisiin poliitikkoihin, toimittajiin ja tavallisiin kansalaisiin keskustelun käynnistämiseksi ja myös uusien foorumien avaamiseksi tällaiselle keskustelulle.

Tapio Solala, Satakunnan Rauhanpuolustajat ry puheenjohtaja
Lotta Lehtonen, Satakunnan Rauhanpuolustajat ry varapuheenjohtaja
Tuula-Maria Asikainen, Satakunnan Rauhanpuolustajat ry hallituksen jäsen

Porin Sairaus- ja Tapaturmainvalidit ry ei hyväksy invalidiverovähennyksen poistoa eikä muitakaan vähävaraisiin pitkäaikaissairaisiin ja vammaisiin kohdistuvia maksujen korotuksia eikä sosiaalietuuksien supistuksia tai karsimisia.

Valtionhallinnon sote-lainsäädännössä suunnitellut invalidiverovähennyksen poisto valtion ja kunnallisverotuksessa on kylmää kyytiä pitkäaikaissairaita ja invalideja kohtaan. Menettely on kohtuuton jo yksistään tämän viranomaispäätöksen laillistetulla varkaudella yhteiskunnan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kohtaan, joilla ei ole omalla toiminnallaan mahdollisuuksia korvata menetystä esimerkiksi omalla työllään.

Invalidivähennyksen poisto heikentää keskimäärin 206 euroa pienituloisen kansalaisen elintasoa selviytyä pakollisista vuotuisista maksuista! Vuodenvaihteessa jo eläkeindeksin ja sosiaalietuuksien heikennykset pienensivät eläkeläisten toimeentuloa ja osa Kelan lääkekorvauksista heikennettiin. Myös polttoaineveron ja muut yleiset hinnankorotukset syövät ja vaarantavat pitkäaikaissairaiden ja vammaisten päivittäistä toimeentuloa.

Terveydenhuollon asiakasmaksulaista lääkärin määräämistä hoidoista perittävä maksu laajennettiin yhdessä yössä kattamaan kaikkia terveydenhuollon palveluja, jotka vuosikymmeniä olivat maksuttomia. Tämä julkisen vallan toimesta tehty kaappaus, vain sana lääkäri poistamalla, lisäsi edellä mainittujen kansalaisten kustannuksia vuositasolla jopa tuhansia euroja.

Vammaisten kuljetuspalveluista puhelinoperaattorit perivät lainvastaisesti edelleen ylimääräistä maksua palvelua tilatessa. Samoin sairaankuljetusten tilauksista peritään ylimääräistä. Hallitusten sosiaali- ja terveyspolitiikan heikennysten lista on liiankin pitkä.

Porin Sairaus- ja Tapaturmainvalidit ry
hallitus

Kiinan presidentti Xi Jinping kävi äskettäin valtiovierailulla Suomessa. Suurimman huomion saivat kaksi jättiläispandaa, jotka Suomi kalliiseen hintaan saa vuokrata Kiinalta. Presidentti Niinistön mukaan ihmisoikeuksistakin toki keskusteltiin, mikä on hienoa.

Täysin vaille huomiota jäi sen sijaan Kiinan miltei olematon eläinsuojelu, mitä tulee muihin eläimiin. Eläinsuojelulainsäädännön puuttuminen mahdollistaa esimerkiksi eläinten nylkemisen elävältä ilman mitään rangaistusta. Jopa 20 miljoonaa koiraa päätyy vuosittain kiinalaisiin ruokapöytiin tultuaan ensin kidutetuksi mitä karmeimmilla tavoilla.

Eksoottisia eläimiä kuten norsuja, sarvikuonoja ja tiikereitä uhkaa sukupuutto, koska Kiinassa on valtava kysyntä niiden ruumiinosista. Äärimmäisen julma karhunsappiteollisuus kukoistaa yhä Kiinassa siitä huolimatta, että karhun sapelle on lukuisia yrttipohjaisia ja synteettisiä vaihtoehtoja. Käsittämätön määrä eläimiä kituu Kiinan eläintehtaissa, eläintarhoissa ja sirkuksissa.

Kiina huolehtii hyvin jättipandoistaan, koska nämä eläimet ovat niin kutsutun pandadiplomatian tärkeitä poliittisia pelinappuloita. Useimmat muut Kiinan eläimistä elävät surkeissa oloissa ja tapetaan julmalla tavalla. Erityisesti nämä eläimet kaipaisivat maailmanlaajuista huomiota ja vaikutusvaltaisia puolestapuhujia kuten presidentti Niinistö.

Johanna Wasström
Sipoo

 

– Kelan hallintoa valvovan eduskunnan oikeusasiamiehen tulisi tehdä syntyneestä tilanteesta puolueeton selvitys. Heikosta valmistelusta vastuussa olevat tulisi saattaa vastuuseen laiminlyönneistään, vaaditaan Tapaturma- ja Sairausinvalidien liittokokouksen kannanotossa, koskien toimeentulotuen maksatuksen siirtoa Kelalle.

Toimeentulotuen perusosa on perustuslain takaama viimesijainen toimeentulon rahoitusmuoto, joka koskee kaikkein heikoimmassa asemassa monista syistä olevia kansalaisia. Toimeentulotuen käsittelyn siirtäminen KELA:lle, on aiheuttanut sen, että suuri osa toimeentulotukeen oikeutetuista ei saa päätöstä ajoissa. – Tämä osoittaa joko asiaa valmistelleen virkakoneiston puutteellisisia tietoja siitä, miten toimeentulotuen käsittelyjärjestelmä toimii tai välinpitämättömyyttä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kanssaihmisiä kohtaan.

Liiton mukaan, kuntien sosiaalitoimistoissa olisi ollut runsaasti tietoa järjestelmän käytännön toiminnasta, jota toimiva taso on yrittänyt valmistelijoille välittää.
– On anteeksiantamatonta, että heidän viestiään ei ole otettu asianmukaisesti huomioon, vaan uudistusta on viety heikoimpien kustannuksella eteenpäin siten, että suuri joukko asiakkaita kärsii.

Viivästyksestä syntyneet vahingot  korvattava täysimääräisesti

Liitto vaatii, että mikäli toimeentulotuen viivästyminen hallinnollista syistä johtuen on johtanut toimeentulotukiasiakkaita koskeviin kärsimyksiin, kuten häätöihin maksamatta jääneiden vuokrien takia tai muihin kohtuuttomiin seurauksiin, on KELA:n korvattava syntyneet vahingot asiakkaille täysimääräisesti.

Toimeentulotuen käsittelyjärjestelmä on saatetava välittömästi toimintakuntoon niin, että päätökset eivät viivästy. Syntyneessä kriisivaiheessa KELA:n ja kuntien sosiaalitoimien on tiivistettävä yhteistyötään siten, että toimeentulotukiasiakkaita kohdellaan oikeudenmukaisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen.

Toimeentulotukijärjestelmää tulisi kehittää siten, että kunnan sosiaalitoimen hoitoon jäänyt ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen ja perustoimeentulotuen käsittely muodostaa nykyistä paremmin toimivan kokonaisuuden, toteaa Tapaturma- ja Sairausinvalidien liitto kannanotossaan.

 

Terttu Elomaa
Tsil:n hallituksen porilainen jäsen

 

Suomi juhlii sadatta itsenäisyyden vuottaan. Maamme alkutaipaleen vuodet eivät ole pelkästään kansakunnan sankaritarinaa: suuret myllerrykset, sodat päällimmäisinä, haavoittivat orastavaa itsenäisyyttä. Kansakunnan jakaantumisen pysäyttämiseksi tarvittiin tekoja yhtenäisyyden ja oikeudenmukaisuuden eteen. Vuoden 1940 ”tammikuun kihlaus” oli yhtenäisyyden kannalta merkittävä päätös. Työnantajat tunnustivat ammattiliitot ja SAK:n neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Osapuolet sopivatyhteisymmärryksen hakemisesta neuvotteluteitse. Tällä päätöksellä alettiin rakentaa Suomesta yhtenäistä kansakuntaa.  Suomi nousi nopeasti pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon.

Tänään suomalaisen yhteiskunnan vaurautta ja yhtenäisyyttä uhkaa Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK), joka irtisanoi keskusjärjestöjen välillä tehdyt sopimukset ja hylkäsi työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun ja yhteisen päätöksenteon. Yrittäjät ja heidän taustaryhmänsä irtisanoutuvat yhtenäisen kansakunnan rakentamisesta ja ylläpidosta. Tämä on heidän lahjansa 100-vuotiaalle Suomelle.

Puuliiton vasemmistoryhmäon huolestunuttyönantajien kadonneesta yhteiskuntavastuusta. Pakoilu vastuunkannosta Suomen itsenäisyyden historiassa on tulkittu maanpetturuudeksi. Tätä tulkintaa ovat viljelleet juuri ne tahot, jotka itse tällä hetkellä sitä toteuttavat. Työntekijäpuolta on matkan varrella syytetty useaan otteeseen vastuunpakoilusta ja häiriköinnistä. Kun yhteiskunta nyt tarvitsee vastuunkantajia, työntekijäpuoli kantaa sille asetetut vastuut.

Vasemmistoryhmä edellyttää työnantajia palaamaan yhteiseen pöytään. Metalliliiton, TEAMin ja Puuliiton fuusion myötä teollisuustyöntekijät ovat valmiita niin sopimiseen kuin taisteluunkin. Sopimusyhteiskunta takaa kansakunnanyhtenäisyyden, yhteiskunnan kokonaisvaltaisen rakentamisen ja kaikille kansalaisille turvallisen ympäristön. Sopimisen vaihtoehtona on epäjärjestys. Ymmärtävätkö vuorineuvokset, että kolmikannan murtuminen radikalisoi ammattiyhdistysliikkeen? Sopimusten tarjoaman työrauhan katoaminen johtaa lakkoihin ja vaarantaa koko Suomen kilpailukyvyn. Halutaanko tulevaisuutta rakentaa sopien vai repien?

Jyrki Alapartanen
varapuheenjohtaja
Puuliitto

Lääkäriin tulisi päästä jonottamatta. Kun puhutaan terveyspalvelujen saatavuudesta, tulee myös huomioida terveyskeskusmaksut, jotka voivat olla este hoitoon hakeutumiselle. Meillä on Suomessa vähätuloisia ihmisiä, joilla ei ole varaa sairastaa. On todella ihmisiä, jotka sinnittelevät vaivojen ja kipujen kanssa, jotta saisivat ostettua ruokaa. Tälläistä ei saisi hyvinvointivaltiossa tapahtua, mutta on ikävä kyllä aivan liian yleistä.
Kun puhutaan laadusta, ei tule jättää ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa hoitoa ulkopuolelle. Panostaminen näihin maksaa itsensä takaisin, kun ihmiset pärjäävät pidempään kotona ja muiden terveydenhoidon palveluiden tarve vähentyy verraten siihen, mitä se ilman kuntouttavaa tai ennaltaehkäisevää hoitoa olisi.
Samalla tulee huomioida ihminen kokonaisuudessaan, ei vain fyysistä puolta. Esimerkiksi päivätoimintaa pitää järjestää enemmän sekä panostaa matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin.
Hoitoalalla on termi ”kuntouttava työote” on yleinen. Se tarkoittaa työskentelyä asiakkaan voimavarojen mukaan. Käytännössä se tarkoittaa, että asiakas tekee mahdollisimman paljon itse. Tämä edesauttaa itsenäistä pärjäämistä.
Erityisesti kotihoidossa kuntouttavalla työotteella on suuri merkitys, mutta valitettavan vähän tämä toteutuu; asiakkaan puolesta tehdään kaikki, sillä kiireen vuoksi ei ole aikaa odottaa kun asiakas tekee vaikkapa ne leivät itse. Kotihoidossa tehdään liian paljon asiakkaan puolesta, syy ei pääasiassa ole hoitajissa vaan aikataulut eivät yksinkertaisesti mahdollista kuntouttavan työotteen toteutumista.
Kotihoidon hoitajamitoitusta on mietittävä uudelleen niin, että kuntouttavalle työotteelle on aikaa ja asiakkaat pärjäävät pidempään kotona. Myös kotihoidon palveluiden ulkopuolella olevien ikäihmisten kuntoutukseen tulee kiinnittää enemmän huomiota. Hyvät kuntoutuspalvelut näkyvät varmasti monella tapaa positiivisina niin kaupungin taloudessa kuin ihmisten hyvinvoinnissakin.
Puhun nyt pääasiassa vanhustyöstä, mutta erilaisten kuntoutuspalveluiden saatavuus kaikissa ikäryhmissä erilaisille kuntoutujille on yhtä tärkeää.
Jelena Kiilholma, ehdokas 209

Kaikki vasemmistoliitolle annetut äänet vahvistavat valtakirjaa puolustaa lähiöiden palveluja.
Esimerkiksi maksutonta varhaiskasvatusta ja koulutusta lähiöpalveluina, nuorisolle vapaa-ajantilojen ja liikuntapaikkojen säilyminen ja lisääminen, vanhusten ja liikuntarajoitteisten lähiöpalveluiden säilyttäminen ja monipuolistaminen (kaupat, apteekit, kerhotilat jne.) kotona asumisen mahdollistamiseksi.

Palvelujen keskittäminen suuriin yksikköihin eriarvoistaa ja jopa estää palvelujen saatavuuden.
Hyvänä esimerkkinä palvelujen hajauttamisesta on Arajärvi-palkinnolla palkittu Imatran malli. Siellä palkattiin terveydenhoitajia ilman vastaanottopaikkaa. He kiersivät apua tarvitsevien perheiden luona. Tulokset olivat huikeat. Huostaanotot ja muut ongelmat vähenivät huomattavasti. Palvelut siis lähiöihin estämään mahdolliset orastavat ongelmat.

 

Pormestarinluodon asukasyhdistyksen puheenjohtaja
Vasemmistoliiton kunnallisvaaliehdokas Teuvo-Jukka Urho

Julkisuuteen nousseen viime kesänä eläkkeelle jääneen päihdelääkärin toiminta Porin A-klinikalla muistuttaa lähinnä erittäin huonosti tehtyä kauhuelokuvaa, jonka ohjauksesta vastaa joukko äärimmäisen ulkona juonesta olevia johtajia. Tähän farssiin kun lisätään viime syksynäpalkattu uusi päihdelääkäri, jonka vuotuinen  kustannus kaupungille on vähintäänkin täysin ylihinnoiteltu, on totaali katastrofi valmis. Nyt kun elokuva sai ensi-iltansa, eikä lopputulos ole lähellekään onnistunut, ei kukaan johtajista ole valmiita ottamaan vastuuta. He aluksi vaikenevat täysin, kuin huonoimmassakin mykkä elokuvassa, mutta katsojat vaativat vastauksia. He kovaan ääneen huutavat niiden perään, kunnes johtajien on pakko puhua. Mutta, eihän heillä ole antaa muuta kuin tyhjiä, merkityksettömiä tekosyitä tapahtuneeseen. Suoranaisia valheita, kun säälittävät yrittävät paikoilla vastuutaan ja selittää, että tiesivät koko ajan tapahtuneista virheistä, mutteivät kuitenkaan olleet valmiita toimimaan. Miten he sallivat potilasturvallisuuden murhaamisen?
Silja Arhinmäki 
Vasemmistoliiton kunnallisvaaliehdokas 197

Porin kaupungin taloudellisen tilanteen huomioon ottaen, olisi ensiarvoisen tärkeää panostaa mielenterveys- ja päihdekuntoutujien terapiaan pääsyyn nykyisen lääkehoito ensin -mentaliteetin sijaan. Lääkehoidon kustannusten vaikutus kaupungin kokonais kustannuksiin on huomattavasti pienempi, mitä terapiasta koituvat, mutta pitkällä tähtäimellä ajateltuna tämä on säästöjen hakemista väärällä tavalla. Päättäjien lyhyt näköisyys mahdollistaa kuntoutumisen hidastumisen, osastojaksot psykiatrisessa sairaalassa, jonne pääsy pitkien jonojen täysin riittämättömien asiakaspaikkojen vuoksi hidastuu, josta on seurauksena sairaslomat. Työkyvyttömyys- tai sairas eläkkeelle joutumisesta puhumattakaan.
Lääkehoidon tarpeellisuutta ei kuitenkaan pidä jättää täysin huomiotta, sillä jotkin mielenterveysongelmat vaativat lääkehoitoa osaksi kokonaisvaltaista hoitoa. Pääpiste hoidon suunnittelussa sekä toteutuksessa tulisi aivan ehdottomasti suunnata terapiaan. Sillä terapiasta saavutettavilla tuloksilla, kaupunki säästää huomattavasti enemmän. Terapiaan pääsyä tulisi helpottaa terapeuttien määrää lisäämällä, eli kaupungin tulisi huomioida terapiakeskeisyys tulevan vuoden budjettia suunnitellessa ja kohdentaa nykyistä enemmän varojaan siihen. Terapian ollessa se ensimmäinen vaihtoehto, kuntoutuminen nopeutuu, mikä mahdollistaa ihmisen palaamisen työelämään ja sitä kautta veronmaksajaksi. Tällöin vältetään lääkehoidosta aiheutuvat entistä suuremmat lisäkustannukset, jos hoito toteutetaan puhtaasti lääkkeillä.
Silja Arhinmäki 
Vasemmistoliiton kunnallisvaaliehdokas 197

Käsitykseni hyvinvointivaltiosta romuttuu viimeistään nyt, kun kävin tutustumassa Elämän Leipä Ry:n toimintaan, sekä kuulemaan leipäjonojen karun surullista todellisuutta.
Sain haastatella paikan esimiestä, Anne Hiltusta, sekä kahta muuta henkilökuntaan kuuluvaa. Eläkkeellä oleva rouva kertoi ihailtavasti toiminnasta, sekä ajasta kun hän itse kävi leipäjonossa, josta sai kimmokkeen ryhtyä vapaaehtoiseksi. Hänen tavoin, nykyään leipäjonoissa käy paljon ikäihmisiä, mutta myös joka ikä- ja sosiaaliluokasta riittää avun tarvitsijoita. Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan ruokakassin saamisesta, vaan se on myös sosiaalinen kohtaamispaikka, jota erityisesti iäkkäät ihmiset odottavat. Sillä se on usealle ainoa kontakti viikon aikana kodin ulkopuoliseen elämään. Tämän vuoksi monet tulevat jopa puolitoista tuntia aikaisemmin.
Toiminnan mahdollistaa 20 kauppiaita, joiden sydän on toiminnassa mukana. Sen huomaa muun muassa siitä vaivasta, jonka kauppiaat ovat valmiita näkemään. He pakastavat lihatuotteet taatakseen sen tuoreuden. Suurin toiminnan mahdollistaja on Porin kaupunki, jonka vuotuinen avustus on noin 19 000 euroa tänä vuonna. Esimies Anne Hiltusen mukaan avustus saisi olla suurempi, sillä tuo summa riittää käytännössä vain toimitilojen vuokramenoihin sekä auton käyttökustannuksiin. Toiminnan jatkuvuus on uhattuna joka vuosi, vaikka avun tarvitsijoiden määrä kasvaa vuosi vuodelta. Kaupungin tulisi ottaa huomioon avustuksen suuruus suhteutettuna avuntarvitsijoiden määrään sekä tehdä usean vuoden sopimuksia yhden vuoden sijaan toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Etenkin kaupungin tulisi kasvattaa ensi vuoden avustusta, sillä toimeentulotuen siirto Kelaan tammikuussa ei sujunut ilman vakavia ongelmia, joka näkyi asiakasmäärän radikaalina kasvuna. Avustuksen pysyessä samana, ei tulevaisuudessa pystytä auttamaan kaikkia ruoka-apua tarvitsevia.
Elämän Leipä saa avustusta myös järjestämillään myyjäisillä, johon vapaaehtoiset työntekijät leipovat omakustanteisesti. Avustusta yhdistys saa myös yksityisiltä henkilöiltä, sekä asiakkaat saavat halutessaan jättää kolehtiin oman tukensa, jonka merkitystä ei sovi vähätellä, sillä asiakkaita on noin 200-300/ruokajakoa kohden.
Kaupungin ruokajaon lisäksi Elämän Leivällä on ruokajonoja muun muassa Pormestarinluodossa, Sampolassa sekä Pihlavassa. Näihin tilaisuuksiin kuuluu olennaisesti hengellinen osuus, jonka jälkeen asiakas saa ruokakassin.

Silja Arhinmäki 

Vasemmistoliiton kunnallisvaaliehdokas 197