Suomalaiset palkansaajat pakkolakien ja kilpailukykysopimuksen puristuksessa
Suunitteilla oleva kilpailukykysopimus ei ole tasapuolinen palkansaajia kohtaan, etenkin matalapalkka-aloilla työskenteleville kohdistuu liian suuret leikkaukset ja heikennykset ansiotasoon. Suunniteltu työajan pidentäminen 24 tunnilla ilman korvausta, ei mitenkään paranna Suomen tämän hetkistä työllisyystilannetta. Päinvastoin se todennäköisesti tulee lisäämään entisestään työttömyyttä. Kilpailukykysopimuksen mukaiset vuosina 2017-2020 tehtävät työeläkemaksujen ja työttömyysvakuutusmaksujen siirrot työnantajilta työntekijöiden maksettaviksi, tulevat tarkoittamaan palkansaajien ansioiden merkittävää leikkaamista, mikä tarkoittaa suoraan ostovoiman heikentymistä.
Ostovoiman heikentyessä myös työpaikkoja tulee katoamaan vielä runsaasti, mikä heijastuu varmasti elintarvikealaan. Pienituloisen on pakko supistaa päivittäisistä ruokamenoistaan, koska palkka ei muutenkaan riitä edes pieneen ylellisyyteen. Tämä tarkoittaa sitä, että aletaan suosimaan ulkomailla tuotettua ruokaa, koska se on edullisempaa. Ei ole enää muita vaihtoehtoja, kuin tinkiä laadusta.
Jos neuvottelemalla ei synny hyväksyttävää ratkaisua, on ay-liikkeen selätettävä uhat muilla keinoilla.
Suomen elintarviketyöläiset eivät voi hyväksyä hallituksen kilpailukykypakettia, joka rajoittaa työmarkkinajärjestöjen oikeutta sopia työehtosopimuksista ja heikentää palkansaajien työehtoja sekä palkkoja.
Suomen elintarviketyöläiset eivät voi hyväksyä työehtojen ja palkkojen polkemiseen johtavien hallituksen suunnittelemien paikallisten sopimusten mahdollistamisista. Työehtosopimus pitää edelleen säilyttää minimitason määrittelijänä eri aloilla. Toki ennenkin on asioista sovittu paikallisesti, mutta työehtosopimusta paremmista ehdoista tai kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Näistä on lukuisia esimerkkejä olemassa.
Suomen elintarviketyöläiset vastustavat hallituksen ajamia työsopimuslain heikennyksiä, jotka mahdollistaisivat alle vuoden mittaiset määräaikaiset työsuhteet, ilman perusteita, pidentäisivät työsuhteiden koeaikoja neljästä kuuteen kuukauteen sekä lyhentäisivät työnantajien takaisinottovelvoitetta tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanottujen työntekijöiden osalta yhdeksästä kuukaudesta neljään kuukauteen.