Taidetta, taitoa ja tahtoa

Kieli muuttuu. Mutta se ei ole kaikki. Samalla muuttuvat myös käsitteet. Eipä mitään sekään, jos käsitys sopeutuu ja muuttuu perässä. Mutta tätä ei purematta niele.

Otetaan pari esimerkkiä. Ennen vanhaan koulussa oli oppiaine nimeltä kuvaamataito. Nyt ei ole. On kuvataide.

Olen vanhan nimikkeen kannalla.

Eiköhän koulussa vasta opetella niitä taitoja, joita kuvataiteessa ja muussa elämässä tarvitaan tai saatetaan tarvita. Vaikka lasten työt ovat hienoja, taitavia ja mestarillisia, en miellä heidän tekevän kuvataidetta. Mitä kuvataiteilijat sitten tekevät? Ja jos ajatellaan, että lapset peruskoulutuksessaan opiskelevat kuvataidetta, mihin taidekouluja tarvitaan? En tarkoita niiden tarpeettomuutta, kuten rahoittajat tarkoittavat, kun ajavat taidekouluja alas.

Sanataide on käsite, joka alkuun tuntui omituiselta. Olisiko se kuvataidetta, jossa kuvataiteilija maalaa tai vedostaa erilaisia sanoja? Sanataide alkoi kuitenkin jossain vaiheessa saavuttaa ymmärrystä, kas kas, sillä kirjallisuus ei tosiaankaan ole sen synonyymi. Tai ei voi enää olla?

Sanataiteen perusopetus on sanapari, jota on kuullut viime vuosina käytettävän runsaasti. Se on jotakin, jota pitäisi saada peruskoulussa, mutta jota ei siellä saa, ei saa tarpeeksi, ei saa joka koulussa, ei saa jokaisella paikkakunnalla. Tätä varten, aukkoja paikkaamaan – tai lisätarpeen takia – on alettu toteuttaa sanataiteen opetusta muuallakin. Sanataidetta on tuotu seminaarein, tilaisuuksin ja koulutuksin kiinnostuneiden silmiin, korviin ja huulille. Taidetaan sitä tuoda tuntoaistimuksillekin, ainakin erityisryhmien sanataiteena.

Olen taiteiden ja tieteiden kannattaja. Mutta olen myös tiedon lisäämisen kannalla. Median sivuilla ja sivustoilla toimivalla on toisinaan työlästä selvittää käsitteitä ja informaatiota niiden taustalla ja takana. Itsestäänselvyyksinä tietoon ja levitykseen tuodut sanat eivät palvele vastaanottajaa, ellei hänellä ole tai ellei hänelle tule aiheesta kuin aiheesta oikeaa tietoa. Hämäryys ei voi olla sanataidetta.

Termien käyttö vaatii selvennyksiä, arjen selkokieltä. Oikean tiedon perille meno on tämän jälkeen jo huomattavasti helpompaa.

Kristiina Suutari