Suuryritysvalta vapaakauppasopimusten tuoma uhka

– TTIP/CETA -sopimusten tarkoitus on lisätä taloudellisten intressien vaikutusvaltaa yhteiskunnassa.

Näin kiteytti Maan Ystävien vapaakauppavastaavaa Roope Kanninen Satakunnan Vasemmistonuorten luentotilaisuudessa. Puistotalolla Eteläpuistossa järjestetty tilaisuus oli houkutellut paikalle parikymmentä kuuntelijaa.

Kanninen kertoi EU:n ja Yhdysvaltain ja Kanadan välille neuvoteltavien sopimusten sisältävän lukuisia ongelmakohtia demokratian näkökulmasta. Tästä syystä sopimukset ovat kohdanneet laajaa vastustusta Euroopassa kansalaisilta, osalta poliitikoista ja monen eri alan kansalaisjärjestöiltä.

Investointisuoja herättänyt eniten huolia

Investivointisuoja nousi esille TTIP-neuvotteluiden alussa muutama vuosi sitten. Investointisuoja loisi suuryrityksille valtaa yli julkisen lainsäädännön. Yritykset voisivat haastaa valtioita oikeuteen, jos nämä säätävät yritysten investointien jälkeen epäsuotuisia lakeja, jotka muuttavat yritysten bisnesodotuksia heikompaan suuntaan.

– Valtiot mieluummin taipuvat muuttamaan lakejaan kuin maksavat tuomitut sakot, Kanninen sanoo.

Investointisuoja on jo olemassa monissa kansainvälisissä vapaakauppasopimuksissa. Yleensä sillä pyritään takaamaan kansainvälisten yritysten toimintamahdollisuudet poliittisesti epävakaisssa maissa. Tämän mekanismin soveltamista yhteiskunnallisesti vakaaseen Eurooppaan on syystä ihmetelty.

– Tämähän on vain investoijille varattu etu, valtiot eivät voi haastaa tämän kautta yrityksiä. Lisäksi se on kallista lystiä, oikeudenkäyntikulut ovat olleet suuria valtioille.

Välimiestuomioistuimiin menneet tapaukset ovat kasvaneet suuresti 1990-luvun lopun jälkeen ympäri maailman. Samalla kuitenkin julkinen mielipide on herännyt tämän järjestelyn epäkohdille.

– 60 prosenttia EU:ssa tapahtuneista yritysten valtioiden haastamisista on ollut valtioiden ympäristösääntelyyn liittyviä. Esimerkiksi Vattenfall on haastanut Saksan valtion kahdesti, liittyen mm. Saksan päätökseen luopua ydinvoimasta. Tästä johtuen Saksa on ollut kriittinen investointisuojaa kohtaan, Kanninen kertoo.

EU:n ja Kanadan välille neuvoteltavassa CETA-sopimuksessa on samanlainen investoinsuojapykälä kuin EU:n ja Yhdysvaltain välille kaavaillussa TTIP-sopimuksessa. Lapissa toimii useampia kanadalaisia kaivosyhtiöitä ja kansainvälisesti kanadalaiset yritykset ovat olleet ahkeria investointisuojan käyttäjiä. Kannisen mukaan onkin odotettavaa, että mikäli CETA nykymuodossa voimaan saatetaan, joutuu Suomi ennen pitkään välimiesmenettelyyn näiden kaivosyhtiöiden toimesta.

– Komissio on väittänyt, että investointisuoja ei enää ole mukana sopimuksessa. Nyt se on muutettu investointisuojatuomioistuimeksi, käytännön vaikutus tästä muutoksesta huolimatta ei ole merkittävä.

Investointisuojan tai -tuomioistuimen saaminen sopimuksiin on ollut yhdysvaltalaisen ja eurooppalaisen elinkeinoelämän kärkevä tavoite, jota on ajettu määrätietoisesti. Se on yksi askel julkisen vallan kaventamisessa yksityisen, yritysvallan hyväksi.

Vastustus kasvanut

– Monet kansalaisjärjestöt vastustavat sopimuksia. On ympäristöjärjestöjä, kuluttajasuojajärjestöjä ja digitaalisiin oikeuksiin erikoistuneita järjestöjä. Kuluttajasuojajärjestöille esimerkiksi varovaisuusperiaatteesta luopuminen on suuri ongelma. USA:ssa ei ole varoivaisuusperiaatetta. Siellä on kiistatta todistettava kemikaalien vahingollisuus ennen kuin niitä ei päästetä markkinoille. Toisin on EU:ssa, jossa varovaisuusperiaate on voimassa ja pelkkä huoli turvallisuudesta riittää pitämään kemikaaleja tai tuotteita poissa markkinoilta, Kanninen toteaa ja tuo esiin sopimuksiin sisältyvää sääntelyn yhdenmukaistamispyrkimyksiä.

Sopimusneuvotteluiden salailu on herättänyt epäilyksiä. Kannisen mukaan ylipäätään olisi parempi, että sopimuksista neuvoteltaisiin alusta alkaen avoimesti. Silloin olisi myös mahdollista, että sopimukset tulisivat voimaan muodossa tai toisessa. Tämän luulisi lopulta olevan myös elinkeinoelämälle mieluista. Historia tuntee niin 90-luvulta kuin viime vuosilta laajoja salaisesti neuvoteltuja sopimuksia, jotka ovat kaatuneet kansalaisyhteiskunnan ja lopulta parlamenttien vastustukseen. Kannisen mukaan samanlaista vastustamisen kasvamista on havaittavissa monella sektorilla:

– Esimerkiksi Suomessa ay-liikkeen sisällä mieli on osittain muuttunut. SAK otti jossain vaiheessa kantaa sopimusten puolesta, mutta nyt esimerkiksi PAM on irronnut tästä rintamasta. Eikä ihme, jos puolueettomien tutkimusten mukaan sopimusten työllisyysvaikutukset ovat lähellä nollaa, mahdollisesti jopa miinusmerkkisiä.

Kannisen mukaan tärkeintä on tehdä työtä sen eteen, että kansalaisten tietoisuus sopimusten epäkohdista kasvaa. Se vaatii työtä.

– Keskustelemista ja epäkohtien ilmituomista niin arkipäivän kohtaamisissa, lehdissä kuin netissä ja sosiaalisessa mediassa. Tämä kaikki ei ole kovin glamouria, mutta välttämätöntä, mikäli muutosta halutaan.

Teksti: Joni Kalliomäki
Kuvat: Kari Kuisti