Rahaa ei pidä ainoastaan luoda, sen käyttö on myös varmistettava

Yritysverotusta on alennettu roimasti. On tehty kilpailukykysopimus. Lainakorot ovat alhaalla. Yritykset eivät silti poikkeuksia lukuun ottamatta investoi.

Pienyritysten tilanne on oma lukunsa. Ne eivät suurten tapaan voi siirtää toimintaansa maasta toiseen halvimpien kustannusten perässä.

Investointeja toivotaan, koska vallitsevan viisauden mukaan ne tuovat työtä. Ja työ tuo verotuloja. Ja verotuloilla voidaan maksaa asehankintojen lisäksi muita sosialisoituja palveluja, kuten koulutusta sekä vanhusten ja sairaiden hoitoa.

EU:n keskuspankki ”ostaa velkakirjoja”, siis antaa lainaa 80 000 miljoonan euron kuukausivauhtia valtioille ja (suur)yrityksille.

Suomalaisiksi luettavat yritykset jakoivat vuonna 2016 omistajilleen osinkoja noin 11 000 miljoonaa euroa. Ja sama tahti jatkuu. Investointien puute ei siis johdu rahan puutteesta, vaan jostakin muusta. Joka tapauksessa yritykset päättävät mitä rahoillaan tekevät.

Investointitoiveissa on unohdettu eräs keskeinen jo aiemmilta ajoilta tuttu asia. Rahaa ei pidä ainoastaan luoda, sen käyttö on myös varmistettava. Pakote rahan käyttöön taas voi olla vain julkiselle rahalle.

Tämä yksinkertainen asia on nyt vaiettu, koska se on kovin vieras vallitsevalle talouspolitiikalle. Tätä päivää on julkisen sektorin sekä kansallisomaisuuksien yhtiöittäminen ja yksityistäminen.

Vallitseva politiikka lähtee muutaman ”vapauden” korostamisesta. Niistä tärkein on pääomien siirtelyn vapaus.

Kuten edellä on todettu, rahan puute ei ole ongelma – ongelma on rahan ohjautumisessa sellaisiin kohteisiin, jotka tuottaisivat sekä työtä että yleistä hyvinvointia.Eduskunnan tarkastusvaliokunnan vuonna 2013 julkaistun raportin mukaan pelkästään kosteus- ja homeongelmista johtuva rakennusten korjausvelka oli 30–50 miljardia euroa. Tämä velka ei ole arvion laatimisen jälkeen ainakaan supistunut. Liikenneverkko kaipaa miljardeja, ja yleistyvät sään ääri-ilmiöt vaativat nekin investointeja julkiseen infraan. On itsensä pettämistä kuvitella ”markkinoiden” hoitavan näitä asioita kuntoon.

Rahaa tarvitsee myös energiajärjestelmän uudistus, jolla pienennetään vuotuista 8 000 miljoonan euron tuontienergialaskua.

Jatkossakin yritykset ajavat ennen kaikkea omia etujaan. Mitään muuta on turha odottaa. Yhteiskuntavastuu kuuluu poliittisille päättäjille. Muuhun heitä ei tarvitakaan kuin sitä kantamaan.

Olemme itse luoneet ne kahleet ja riippuvuudet, joita meillä talouden hoidossa on. Kyse on siitä kenellä on lainsäädännön ja rahan hallinta. Nyt se on EU:lla ja sen keskuspankilla.

Talouden voi saada pyörimään pienellä muutoksella. Se on rahan hallinnan ja lainsäädännön siirtäminen Suomen osalta suomalaisten valitsemille päättäjille. Siis oma raha sekä ero eurosta ja EU:sta.

Kasvu–kulutus–hyvinvointi -ketju on poikki monesta kohtaa. Siirtyminen tasapainoisempaan talous- ja yhteiskuntakehitykseen on ennen pitkää välttämätöntä, koska joudumme kohtaamaan hyvinvoinnin jakamisen ja digitalisaation haasteiden lisäksi pahenevat ympäristökriisit.

Joskus on myös luovuttava jatkuvan talouskasvun harhasta.

Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja