Sanojen voimalla

Tuomo Grundström aloitti kolumnisarjansa sivuillamme viime viikolla. Kolumneissaan hän käsittelee ajankohtaisia sanoja ja niiden merkityksiä. Sananselittämiselle ja merkitysten esille kaivamiselle on aina tilausta. Erityisen tärkeää se on tällä hetkellä hallituksen selittäessään kohtuuttomia leikkauksiaan parhain päin.

Porvaristo on perinteisesti hallinnut uuskielen käytön. Ei se myöskään ole historiassa ollut vasemmistolle tuntematonta. Enemmän kuin mihinkään tiettyyn poliittisen kentän asemaan, uuskieli liittyy vallankäyttöön. Sillä siirretään huomiota, sillä muokataan vastaanottajien mieliä, sillä perustellaan oma asema ja omat teot.

Porvarihallitus on kohdistamassa koulutukseen miljardiluokan leikkaukset. Ministeri Grahn-Laasonen puhuu koulutuksen kehittämisestä. On karsittava turhuuksia, virtaviivaistettava ja päästävä eroon päällekkäisyyksistä. Tässä on varmasti osa totta. Harvassa ovat ne suuret instituutiot, joissa ei jotain olisi tehtäväissä toiminnan tehostamiseksi siinä mielessä. Tämän ei saa kuitenkaan antaa hämätä. Jopa EK:n Alahuhta totesi viikonloppuna, että hallituksen kaavailemat koulutusleikkaukset ovat kohtuuttomat.

Myös lukukausimaksujen kanssa näyttää käyvän niin kuin vasemmistossa jo keväällä ja kesällä spekuloitiin. EU:n ulkopuolelta tulevilla opiskelijoille asetettavat lukukausimaksut ovat osa väsytystaktiikkaa. Ne ovat jalka oven välissä, joka takaa että tulevaisuudessa ovi on mahdollista riuhtaista selkosen selälleen ja lukukausimaksu ulottaa kaikkiin opiskelijoihin. Kokoomuksen Vartiainen jo tähän suuntaan viittasi, ”kannustavuuden” nimissä tottakai.

Hallitus lakeijoineen mainostaa heillä olevan kansan mandaatti politiikalleen. Jos vielä jaksaa taipua muistelemaan viime kevättä, huomaa väitteessä olevan paljon ilmaa. Leikkauspolitiikka sai kyllä kansan tuen, mutta kohtuullinen sellainen. Hallituksen politiikalla ei pohjimmiltaan ole kansan tukea. Sen he tietävät itsekin, siksi uuskieli on tärkeämpää kuin pitkään aikaan.

Joni Kalliomäki