Suomessa ja lähialueilla harjoitellaan sotaa
Naton Saber Strike -sotaharjoitus käynnistyi viime viikon perjantaina Baltiassa. Harjoituksessa Nato harjoittelee Baltian puolustamista ja joukkojen tuomista sinne. Suomalaisia kesäkuun puoliväliin kestävään harjoitukseen osallituu ensi viikosta lähtien. Baltiaan lähtee panssaritiedustelijoiden joukko.
Osittain Batlian sotaharjoituksen kanssa päällekkäin alkaa ensi viikon maanantaina Baltops 16 -harjoitus, johon osallistuu Suomesta 160 sotilaan vahvuinen rannikkojääkärikomppania. Aiemmista vuosista poiketen Baltopsissa harjoitellaan myös Suomen maaperällä, Hankoniemen maihinnousun muodossa. Itämerellä seilaavat myös amerikkalainen ja brittiläinen maininnousutukialus, joista jälkimmäinen on kuninkaallisen laivaston suurin.
Poliitikkomme ovat todenneet, että Suomi on osallistunut tällaisiin harjoituksiin jo vuosikausia. Baltopsiin jo 90-luvun alusta lähtien. Asia on tietenkin niin, mutta 2000-luvun mittaan maailmanpoliittinen tilanne on kehittynyt tyystin toisenlaiseen suuntaan mitä katteettoman optimistisella 1990-luvulla joissakin piireissä ehkä ajateltiin. Yhdysvaltain taloudellis-poliittista hegemoniaa on noustu haastamaan Kiinan ja Venäjän johdolla. Samalla maailmanpolitiikka näyttää jälleen koruttomat ja julmat kasvonsa. Kilpailua käydään resursseista, sanan laajimmassa merkityksessä.
Tällaisessa tilanteessa Suomea on ajettu yhä syvempään yhteistyöhön Nato-leirin kanssa samalla sivuuttaen edellisen maailmanpalon opetukset. Viisas ja pitkäjänteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on Suomen kaltaiselle lilliputtimaalle pyrkimystä rauhan rakentamiseen. Huolimatta siitä, mitä suomalaisten poliitikkojen suulla sanotaan, lisää kasvava Naton sotaharjoitustoiminnassa mukanaolo myös Suomen ja Venäjän suhteiden kiristymistä.
Poliittinen liikkumavara ei tietenkään ikinä ole näissä kysymyksissä järin suuri, mutta kansainväliset instituutiot mahdollistavat tänä päivänä tyystin toisenlaisen politiikanteon kuin vuosikymmeniä sitten. Entisen poliittisen valtiosihteerin Risto Volasen ehdotus Itämeren alueeseen vaikuttavien valtioiden turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin järjestämisestä olisi yksi oiva esimerkki tällaisesta politiikasta.
Joni Kalliomäki