Vasemmistoliitto puhuu moniäänisesti
SuomiAreena teki ohjelmatarjontaansa vuosi sitten tilaa myös puolueille, jotka pääsivät omilla ehdoillaan tunniksi ja vartiksi ääneen Porin Raatihuoneenpuiston Purje-lavalla. Sama toistui myös tällä viikolla 11. – 15.7. Väkeä puoluepäivät eivät todennäköisesti kerää yhtä paljon kuin viime kesänä, mutta se johtuu säästä. Kun sateen uhka on todellinen, ulkoilmatilaisuudet kärsivät aina yleisökadosta.
Vasemmistoliitto oli tuonut Poriin koko poliittisen ykkösketjunsa: kansanedustajat Li Andersson, Aino-Kaisa Pekonen, Hanna Sarkkinen, Jari Myllykoski ja Silvia Modig. Ryhmää täydensi tuore puoluesihteeri Joonas Leppänen. Lisää asiantuntijuutta lavalle toi myös muusikko Matti Johannes Koivu. Toimittaja Julle Kallio hoiti vastaavan tilaisuuden juontamisen jo viime kesänä. Miehen ote paranee vuosi vuodelta, vaikka politiikka ei hänen leipälajinsa olekaan.
Mitään radikaaleja poliittisia avauksia tai populistisia heittoja ei Purje-lavalta kuultu. Niitä ehkä odotettiin, koska kuukausi sitten Oulussa pidetyssä puoluekokouksessa Vasemmistoliiton johto uudistui ja nuortui. Puolueen johtamisesta vastaavat tulevina vuosina ihmiset, joiden oma aikuistuminen osui aikaan, jolloin alkoi hyvinvointivaltion määrätietoinen purkaminen. Siksi Raatihuoneenpuistossa puhuttiinkin paljon nykynuorten arkisista ongelmista, jotka liittyvät asumiseen, pienituloisuuteen, työttömyyteen, opiskelupaikan puuttumiseen, yleiseen näköalattomuuteen ja syrjäyttämiseen.
Mutta ei Vasemmistoliitto ole muuttumassa pelkästään nuorten ihmisten puolueeksi. Jokainen meistä tarvitsee jossakin elämänsä vaiheessa terveyden- ja sosiaalihuollon palveluja. Niiden saatavuudesta Vasemmistoliiton johto lupasi kantaa huolta myös tulevaisuudessa, koska varsinkin julkisen sektorin tuottamat palvelut ovat erityisen tärkeitä pienituloisille ihmisille. Ja heitähän tässä maassa on todella paljon, vieläpä kaikissa ikäluokissa.
Oulun puoluekokouksen jälkeen Vasemmistoliiton kurssia on reivattu yleispuolueen suuntaan ja punninta punaisen ja vihreän välillä näyttää laantuvan. Kuten Purje-lavalla kuultiin, nykyinen puoluejohto aikoo paneutua tosissaan kaikenikäisten ihmisten arkisiin murheisiin ja ongelmiin. Puheenjohtaja Andersson toivoikin palautteen virtaa puolueen suuntaan, jotta asioihin päästään tarttumaan ajoissa. Ehkä kaikki tämä kertoo realismin paluusta puoluetyöhön. Merkkejä moniäänisen poliittisen keskustelun tason noususta puolueen sisällä on myös havaittavissa.
Kari Kuisti, teksti ja kuvat