Vastuu luonnon monimuotoisuudesta kuuluu kaikille
Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen kaksiviikkoinen kokous Montrealissa päättyi viimw perjantaina. Jälkimmäisellä kokousviikolla, sopimuksen toteutusta koskevan alaryhmän ensimmäisessä kokouksessa, kokoussalit täyttyivät ympäri maailmaa paikalle saapuneista valtioiden edustajista. Kokous pohti tapoja, joilla luonnon monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö viedään osaksi koko yhteiskuntaa.
Hallinto vaikuttaa päätöksillään ja toimillaan luontoon, mutta luonnosta eivät kanna vastuuta vain valtiot tai niiden ympäristöhallinnot. Kaikkien hallinnonalojen on kannettava oma vastuunsa ja toimittava yhdessä, jotta luonnon köyhtymistä voidaan torjua hallinnon keinoin. Suomen perustuslaissa on säädetty, että vastuu luonnosta ja ympäristöstä kuuluu kaikille. Tämä on keskeinen kysymys myös muualla maailmassa.
Vastuu luonnon hyvinvoinnista koskee myös luonnosta liikehyötyjä saavaa yksityistä sektoria, yrityksiä ja yksittäisiä kansalaisia. Yritysten osallistumisesta luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen on jo paljon kannustavia esimerkkejä, ja asia on hyvässä kehitysvaiheessa myös Suomessa.
Luonnon monimuotoisuuden huomioon ottaminen on kiinni ihmisten tahdosta ja tietoisuudesta. Keskusteluissa kävi selvästi ilmi, että tiedon ja tietoisuuden sekä kykyjen kehittämistarve on valtava erityisesti kehittyvissä maissa. Taloudellista ja tiedollista tukea odotetaan erityisesti vaurailta teollisuusmailta. Erilaiset koulutukseen ja ympäristötiedon lisäämiseen liittyvät hankkeet ovat olleet, ja ovat tulevaisuudessakin, tärkeällä sijalla suomalaisessa kehitysyhteistyössä.
Biodiversiteettiopimuksen osapuolikokous Meksikossa
Biodiversiteettisopimuksen seuraava osapuolikokous pidetään Meksikossa joulukuussa. Meksikossa järjestetään korkean tason tapahtuma, johon osallistuu ministereitä ja muita korkeita virkamiehiä sekä yrityselämän, kansalaisyhteiskunnan ja nuorison edustajia. Montrealissa tavoitteitaan esitellyt Meksiko pitää tärkeänä valtavirtaistamista ja maa tuo ministereiden pohdittavaksi maatalouden, metsätalouden, kalatalouden ja matkailun suhdetta luonnon monimuotoisuuteen.
Montrealin kokouksen toinen tärkeä aihe oli kansainvälisten ympäristösopimusten yhteistyön vahvistaminen. Luonnon monimuotoisuuden alalla on eri aikoina solmittu useita erillisiä sopimuksia, joilla on omat sääntönsä, toimintatapansa ja toimielimensä. Sopimusten toimintatapoja yhdistämällä voidaan yhdistää tavoitteita ja vaikuttamista sekä keventää hallinnollista työtä kuten raportointia. Tämä parantaa sopimusten vaikuttavuutta ja resurssitehokkuutta sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla.
Suomi on useiden vuosien ajan edistänyt sopimusten välistä yhteistyötä ja yhteen sovittamista. Montrealissa voitiinkin jo todeta edistystä mistä mm. kiitettiin Suomen ja Sveitsin rahoittaman seminaarin tuloksia. Neuvotteleva virkamies Marina von Weissenberg Suomen ympäristöministeriöstä oli aiheesta pidetyn kansainvälisen työpajan toinen puheenjohtaja. Sopimusten välisten synergioiden edistäminen etenee nyt hyvässä hengessä, luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen toimiessa eräänlaisena sateenvarjona muille sopimuksille.
Kokouksen henki oli yleisesti hyvä ja rakentava, ja takavuosien vastakkainasettelut kehittyneiden ja kehittyvien maiden välillä ovat paljolti laantuneet. Osittain tämä johtuu sopimuksen vuosina 2010, 2012 ja 2014 pidettyjen osapuolikokousten onnistumisesta. Yhteisymmärrys yhteisistä tavoitteista on laaja, mutta toisaalta myös haasteet ovat valtavia.
Kuva Jouko Valo