Maatalouden ahdinkoon löydettävä hallitut ratkaisut

Vasemmistoliiton puoluehallituksen kannanotto 12.5.2016:

Vasemmistoliitto on huolissaan maatalouden tilasta ja tulevaisuudesta Suomessa. Ruuantuotannon kotimaisuus, omavaraisuus, luonnonmukaisuus ja puhtaus ovat yhteiskuntapoliittisesti tavoiteltavia asioita. Tuleva markkinanäkymä, kotimainen työllisyys ja huoltovarmuuskysymykset tukevat suomalaisen maatalouden säilymistä. Suomalainen tuotanto pystyy kilpailemaan laadulla, puhtaudella ja turvallisuudella sekä ammattitaidolla ja osaamisella. Suomalaisen ruuantuotannon toimintaedellytykset heijastuvat myös koko elintarviketuotantoketjun toimintaedellytyksiin ja työllisyyteen.

Maatalouden kannattavuutta heikentää tällä hetkellä tuottajahintojen alentuminen ja tuotantopanosten kustannusten nousu. Ongelmia ovat aiheuttaneet myös viime vuoden heikko sato, Venäjän viennin romahtaminen ja tukimaksatusten myöhästyminen. Luonnonvarakeskuksen mukaan maatilojen yrittäjätulo pieneni vuonna 2015 40 prosenttia edellisvuodesta.

Maidontuotannon tuottoja vähensi ratkaisevasti tuottajahinnan aleneminen lähes 16 prosentilla. Tuotantokustannukset säilyivät lähes ennallaan, joten yrittäjätulo maitotiloilla puolittui edellisvuoteen verrattuna 21 600 euroon maitotilaa kohti vuodessa. Maidontuotannon kannattavuus vaikuttaa merkittävästi koko maatalouden kannattavuuteen. Se on päätuotantosuuntana 15 prosentilla maatiloista, mutta se tuottaa tilojen yhteenlasketusta yrittäjätulosta yli 60 prosenttia.

Nadanlihantuotannossa yrittäjätulo pieneni noin 35 prosenttia. Sikatalouden kannattavuus romahti. Sikatuottajien yrittäjätulo oli vuonna 2015 keskimäärin vain 3 300 euroa vuodessa. Viljanviljelyssä, joka on päätuotantosuuntana 35 prosentilla tiloista, kannattavuus oli erittäin huono. Viljantuottajien yrittäjätulo oli keskimäärin vain 2 300 euroa vuodessa.

Maidon kiintiöjärjestelmän poistuminen viime vuonna johti markkinavetoisuuden kasvuun ja kilpailun kiristymiseen raakamaidon tuottamisessa. Tuottavuuden kasvu uusissa EU-maissa kiristää kilpailua Itämeren alueella. Maitotuotteiden, sianlihan ja viljan maailmanmarkkinahinnat kääntyivät laskuun jo ennen Venäjän vastapakotteita. Venäjän vastapakotteet alensivat edelleen maidon ja lihan tuottajahintoja ja niiden arvioidaan vieneen maidonjalostuksesta noin 500 työpaikkaa ja koko elintarvikealalla vielä enemmän. Suomi joutuu kantamaan selvästi muita EU-maita suuremman taakan pakotteista. Ylitarjonta kiristää kilpailua ja aiheuttaa rakennemuutospaineita erityisesti maitotiloille. Tilojen keskittyminen kiihtyy, kun osa joutuu lopettamaan tulojen pudotessa rajusti. Koko maataloutta palveleva ketju joutuu vaikeuksiin.

Elintarvikkeiden hintojen alennus on suurelta osin tullut tuottajan maksettavaksi. Viljelijä saa Tilastokeskuksen mukaan viljatuotteista nyt 25 prosenttia vähemmän euroja kuin huippuvuonna 2013. Kolmen keskeisimmän tuoteryhmän, vilja-, liha- ja maitotuotteiden, viljelijähinnat ovat laskeneet yhteensä keskimäärin 18,3 prosenttia, teollisuuden tuottajahinnat 3,4 ja kuluttajahinnat 4,2 prosenttia vuoden 2013 huippuhinnoista.

Maatilojen koon ja tuottavuuden kannattava kasvu tapahtuu osan viljelijöistä luopuessa ja luopujien maan ja rakennusten siirtyessä jatkaville viljelijöille vuokrauksella tai myynnillä. Maataloustuen kohdentaminen aktiiviviljelijöille tukisi tätä kehitystä. Viime vuonna poistettu maataloustuen ikäraja on ristiriidassa tämän kehityksen kanssa.  Eläköityvien viljelijöiden ja ei-aktiiviviljelijöiden jatkaminen tukipolitiikan takia jarruttaa maatalouden kannattavaa rakennemuutosta.

Energian, lannoitteiden ja muiden tuotantopanosten kustannusten nousua on mahdollista hallita lisäämällä omavaraisuutta. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan investointitukea biokaasulaitoksiin isommilla tiloilla tai yhteisesti. Lisähyöty lannan biokaasutuksen yleistymisestä olisi sen pellonraivauksen tarvetta ja kasvihuonekaasuja vähentävä vaikutus. Myös tilojen laajempi siirtyminen luonnonmukaiseen tuotantoon vähentäisi riippuvuutta lannoitteista.

Suomalaisen maatalouden monipuolistamisessa on tärkeää myös puutarhakasvien ja vihannesten sekä luomutuotteiden tuotanto. Lähiruoka, luomutuotteet ja maatilojen tuotteiden puhtaus ovat korostumassa, jolloin entistä tärkeämmäksi muodostuu tuotteiden jakelukanavien kehittäminen kuluttajien saataville sekä tuotteiden jäljitettävyys ja kuluttajan ja tuottajan välinen vuorovaikutus. Tätä tulisi tukea erilaisilla kumppanuushankkeilla.

Suomalainen maatalous ei voi pärjätä ilman tukea haasteellisten luonnonolosuhteiden vuoksi. Suomi maksaa kansallisista varoista hieman vajaa 60 prosenttia maatalouden tarvitsemasta tuesta ja noin 40 prosenttia tulee EU:n maatalousbudjetista. Kansallisista varoista maksettava ns. pohjoinen tuki on yli 60 prosenttia koko kansallisesta tuesta. Suomi maksaa poikkeuksellisen paljon maataloustuista itse, ja EU:n maataloustukisäännöt tulisikin pyrkiä neuvottelemaan uusiksi Suomen kannalta oikeudenmukaisemmiksi.

Ulkomailta tuodaan Suomeen sianlihaa melkein 24 miljoonaa kiloa ja nautaa ja broileria kumpaakin 14 miljoonaa kiloa. Ulkomailta tulevat tuotteet ovat usein halvempia epäeettisten tuotantomenetelmien takia, muun muassa heikompien ympäristö- ja eläinoikeusstandardien vuoksi. Iso osa tuontilihasta menee lihavalmisteisiin, joiden kohdalla alkuperämaata ei tarvitse merkitä. Ruuan alkuperämerkintää tuleekin laajentaa koskemaan myös eineksiä ja muita ei-tuoretuotteita. Näin ravintoloissa, päiväkodeissa, kouluissa, sairaaloissa ja työpaikkaruokaloissa voisi tietää, missä tarjolla oleva liha on tuotettu.

Maatalouden kriisitilanne pitää ratkaista hallitusti. Vasemmistoliitto esittää suomalaisen maatalouden toimintaedellytysten kehittämiseksi seuraavia toimenpiteitä:

– Elinkelpoisten tilojen konkurssit pitää estää sopeutumislainoilla ja korkotukilainojen maksulykkäyksillä.

– Tuet pitää maksaa viljelijöille aikataulussa.

– Luopuvien maatilojen viljelyalojen siirtymistä jatkaville viljelijöille pitää helpottaa.

– Maataloustuen ikäraja pitää palauttaa. Tuki pitää kohdentaa aktiiviviljelijöille.

– Suomalaisten maatalouden ja elintarviketeollisuuden tuotteiden arvostaminen ja käytön suosiminen on yhteinen asia. On perustettava kotimaisuus-kampanja elintarviketeollisuuden, kaupanalan, kuluttajajärjestöjen ja ammattijärjestöjen kanssa.

– Valtion tulee tukea maatilojen pienenergiahankkeita ja uusien kiertotalousratkaisujen kehittämistä ja poistaa byrokraattiset esteet näiden kehittymisen tieltä.

– Joukkoruokailussa tulee ryhtyä suosimaan suomalaista lähi- ja luomuruokaa.

– Maakuntien tulee tukea lähiruuan jakeluverkostojen syntyä erilaisten hankkeiden kautta.

– Ruuan alkuperämerkintöjä pitää laajentaa ja kehittää. Tätä kautta voidaan lisätä kuluttajan tietoa ostamastaan ja syömästään ravinnosta ja annetaan kuluttajille mahdollisuus suosia suomalaista ruokaa.

– Suomen tulee EU:ssa edistää korkeiden ympäristö- ja eläinoikeusstandardien omaksumista, jotta Suomen lainsäädännön taso ei heikennä kotimaisten tuottajien kilpailuasemaa. Pelikentän on oltava tasainen, jotta kilpailua ei käydä laatua heikentämällä. EU:n tulee estää ulkopuolisen hormonilihan tulo markkinoille ja edellyttää tiukkoja tuote- ja ympäristöstandardeja myös tuontielintarvikkeilta.

– Suomen tulee toimia aktiivisesti Venäjän markkinan uudelleenavautumiseksi ja tukea ponnisteluja uusien maataloustuotteiden vientimarkkinoiden avaamiseksi.

– Maatalouteen kohdistuvaa pikkutarkkaa EU-tukisäännöksiin ja niiden valvontaan liittyvää byrokratiaa pitää keventää.