19. lokakuuta 2017

Viron uusi kansallismuseo on huikea kokonaisuus.

Hyvin monet suomalaiset matkailevat Virossa. Useimmille ovat Tallinna, Pärnu ja Saarenmaa tuttuja paikkoja. Moni on myöskin käynyt Tartossa. Emajoen varrella sijaitseva Tartto on Etelä-Viron keskus ja Tartumaan maakunnan pääkaupunki. Kaupungin asukasluku on noin 95 000 henkeä.

Tarttoa pidetään Viron kulttuurin ja sivistyksen pääkaupunkina.

Tulkaa minun käsilleni!

Kaupungissa on vuonna 1632 perustettu maan vanhin ja suurin yliopisto, vanhin vironkielinen teatteri Vanemuine, Viron opetus- ja tiedeministeriö, korkein oikeus ja Viron kansallismuseo Eesti Rahva Muuseum joka perustettiin vuonna 1909.

Vuosien ja vuosikymmenien saatossa heräsi ajatus, että Kansallismuseon pitäisi olla huomattavasti suurempi ja monipuolisempi kuin mitä se oli.

Vuonna 2003 tehtiin lopullinen päätös uuden museon rakentamisesta Tarton laitamilla olevan Raadin kartanon mailla olevalle entisten neuvostojoukkojen sotilaslentokentän kiitotielle.

Naapuritontilla oleva asuttava taideteos.

Rakennuksesta tuli Viron suurin museorakennus. Rakennuksen pituus on 356 metriä ja pinta-ala 33 876 neliömetriä.

Uusi museorakennus vihittiin käyttöön 22.9.2016.

Museo on paikka johon kannattaa ehdottomasti tutustua, pitää muistaa varata aikaa 3-4 tuntia sillä siellä on todella paljon katsottavaa. Tallinnasta on matkaa noin 185 kilometriä.

Tarton yliopisto

Tarton yliopisto, (viroksi Tartu Ylikool) on Viron merkittävin korkeakoulu. Se perustettiin Tartossa 30. kesäkuuta 1632, sen perustamisasiakirjan allekirjoitti Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf.

Yliopistossa on 3500 työntekijää, joista akateemisissa viroissa työskentelee 1 700 joista 180 on professoreita. Opiskelijoita on noin 15.000, joista ulkomaalaisia noin tuhat.

Tohtoreiksi opiskelevia on noin 1 300 ja vuosittain yliopistossa tehdään noin 100 väitöskirjaa.

Jouko Valo, teksti ja kuvat

Elämän reppu -esityksen esittää porilainen esittävän taiteen ammattilainen Kimmo Tihveräinen. (Kuva Esko Tynkkynen)

Satakuntalaiset pienten paikkakuntien vanhainkodit ja palvelutalot saavat loka-marraskuussa teatteriesityksen vieraakseen, kun porilainen Kimmo Tihveräinen lähtee Elämän reppu -monologiesityksensä kanssa kiertueelle. Kiertueen mahdollistaa Taiteen edistämiskeskuksen kohdeapuraha, jonka avulla esitys voidaan tarjota ilmaiseksi vanhainkoteihin ja palvelutaloihin.

Kiertueen kohteena ovat nimenomaan kaikki Satakunnan pienet, alle 10 000 asukkaan kunnat ja kaupungit, joita on 13 kappaletta: Merikarvia, Kokemäki, Säkylä, Eurajoki, Karvia, Nakkila, Jämijärvi, Siikainen, Harjavalta, Pomarkku ja Honkajoki.

Elämän reppu on erityisesti vanhainkoteihin suunnattu aikuisten tarinankerrontaesitys, joka on käsikirjoitettu ikäihmisille järjestettyjen muisteluhetkien pohjalta. Tapaamisiin oli myös mahdollista tuoda itselle rakkaita muistoesineitä ja jakaa esineeseen liittyvät muistot muiden kanssa. Tapaamisissa kuultiin tarinoita niin paimentamisesta, sota-ajasta kuin vanhanajan lavatansseistakin. Tarinoissa liikutaan 1900-luvun alkupuolelta 2000-luvulle. Esitys kertoo lämpimällä, hauskalla ja myös koskettavalla tavalla tavallisten ihmisten arkielämästä menneinä aikoina. Ydinajatuksena on antaa tilaa arkipäivän elämän tarinoille ja niiden merkityksille. Sillä edellisen sukupolven elämänkokemusten äärelle on hyvä välillä pysähtyä.

Elämän reppua on esitetty eri kaupungeissa lukuisia kertoja vanhainkodeissa, kirjastoissa, museoissa, teatterifestivaaleilla ja niin edelleen. Ensiesitys oli jo vuonna 2010 Seinäjoella ja alkuperäistuottajana toimi Seinäjoen kaupungin kulttuuritoimi. Satakunnassa Elämän reppu -esitystä ei ole kuitenkaan aikaisemmin esitetty tässä laajuudessa vanhainkodeissa. Esityksen on ohjannut Johanna Kovanen. Käsikirjoittajina ovat toimineet Kimmo Tihveräinen ja Johanna Kovanen.

Kiertueen ajatuksena on tarjota vanhainkodeissa ja palvelukeskuksissa asuville senioreille laadukasta esittävää taidetta heitä kiinnostavista aiheista. Laitoksissa asuvien vanhusten mahdollisuudet kokea kulttuuria ovat rajalliset ja siksi on tärkeää viedä kulttuuritarjontaa heidän luokseen. Pienet paikkakunnat ovat valikoituneet kohderyhmäksi, koska niissä tarjonta on vähäisempää kuin isommissa kaupungeissa, joissa esitysvierailut vanhainkodeissa ovat nykypäivänä melko yleisiä.

Kiertue alkaa valtakunnallisella vanhusten viikolla keskiviikkona 4.10.2017 Pomarkusta. Kiertueen viimeiset näytökset ovat marraskuun alkupuolella.

Konsertissa esiintyivät pianisti Ralf Gothóni, viulisti Elina Vähälä ja sellisti Arto Noras. Oikealla raumalaisten ylpeys, uusi Steinway-flyygeli. (Kuva Rauma Festivo/Diego Casiraghi)

Täysi Rauma-sali juhlisti lauantaina iltana raumalaiten iloksi hankitun Steinwayn ensikonserttia. Rauma Festivon järjestämässä konsertissa lavalla loistivat viulisti Elina Vähälä, sellisti Arto Noras sekä flyygelin valinnasta synnyinkaupunkiinsa vastannut pianisti Ralf Gothóni.

Ralf Gothóni puhui esittelysanoissaan Steinway-flyygelistä verrattomana koneena – onhan siinä osia enemmän kuin pienessä autossa. Lauantaisessa konsertissa upeat taiteilijat puhalsivat hengen tuohon koneeseen. Täysi salillinen yleisöä koki valtavan kirjon sävyjä loistosta ja voimasta herkkään, intiimiin ja salaperäiseen.

Rauman kaupungin toiveena on, että nyt hankittu huippusoitin tulisi ahkeraan käyttöön. Kevään aikana Rauma-salissa kuullaankin kaikkea sooloresitaaleista musiikkiopiston flyygelijuhliin ja jazz-konsertteihin. Odotamme innokkaina elokuuta ja Rauma Festivoa, jolloin flyygeliä kuullaan muun muassa huippupianisti Laura Mikkolan käsittelyssä.

Suomi 100 vuotta -lauluilta tulee ensi-iltaan Kulttuurikuppila Brummissa. (Kuva Henna Junnila)

Rauman Kaupunginteatteri aloittaa esitystoiminnan Kulttuurikuppila Brummissa. Ensimmäisenä tuotantona nähdään Suomen satavuotista historiaa musiikin keinoin juhlistava lauluilta.

Viihteellinen musiikkimatka taittuu muuan muassa Jääkärin marssista ja Evakon laulusta Iitin Tiltuun ja edelleen Matista ja Teposta Juiceen, Ismo Alankoon ja Palefaceen. Kapellimestari Perttu Suomisen johdolla lavalla nähdään Rauman Kaupunginteatterin omista näyttelijöistä Heimo KorhonenMona LehtolaTiia Ollikainen ja Jaakko Tohkanen.

Suomi 100 vuotta –lauluillan ensi-ilta lauantaina 18. helmikuuta. Esitykset Kulttuurikuppila Brummissa, osoitteessa Karjalankatu 15, Rauma. Liput ja lisätietoa: www.raumanteatteri.fi

Timo Julkusella riittää isyyspakkauksessa pohdittavaa. (Kuva Henna Junnila)

Olipa kerran mies. Sitten miehestä tuli isä. Mitä tapahtui? Isyyspakkauksen ensi-ilta Rauman Kaupunginteatterissa lauantaina 28. tammikuuta.

Isyyteen johtavat tapahtumat ovat yleisesti hyvin tiedossa, mutta mitä kaikkea perheen perustamiseen liittyy? Asunto on tietysti vaihdettava isompaan, mieluiten omakotitaloon, että lapsella olisi oma huone ja turvallinen piha, jossa leikkiä. Ja auto, totta kai tarvitaan farmari- tai tila-auto! Nykyinen sporttimalli kun on niin kovin epäkäytännöllinen; eihän sinne mahdu samaan aikaan edes turvaistuin, lastenvaunut, sitteri, syöttötuoli ja se kultaisennoutajan kokoinen hoitolaukku!

Sitten ne kaverit. Ei oikein ole perheelliselle miehelle sopivaa roikkua epäkypsässä seurassa. Siis tyyppien, joiden alkuviikko on viikonlopun baarikierroksen muistelua ja loppuviikko tulevan viikonlopun rientojen odottelua.

Voiko mies olla enää entisensä kaikkien katkonaisten yöunien ja jäähtyneiden aterioiden jälkeen?

Isyyspakkaus on Tiina Puumalaisen käsikirjoittama ja Heikki Paavilaisen ohjaama komedia isäksi tulemisen iloista ja peloista. Lavalla nähdään Timo Julkunen, kahden lapsen ylpeä isä.

Salinin Selskapin joulukahvit nautitaan torstaina 15.12. kello 15.00 alkaen Salinin säätiön tiloissa Nortamonkatu 3.

Kahvittelun lomassa on mahdollisuus keskustella kirjoista. Minkä mielenkiintoisen historiaa tai yhteiskuntaa käsittelevän kirjan luit viimeksi? Kerro kirjasta, esittele se!

Tilaisuudessa voit kertoa lukukokemuksestasi, omin sanoin, omin ajatuksin, lyhyesti. Ota yhteys puheenjohtajaan, jos haluat nostaa jonkun kirjan esille, puhelin 040 360 2338. Vielä on tilaa.

Tähän mennessä Altti Jussila on luvannut puhua toimitetusta Olavi Paavolaisen ”Volga virtaa nyt Moskovaan”, Simo Järvinen kansanedustaja Anna Kontulan Luokkalaista ja Tapio Furuholm Martti Turtolan Mannerheimista.

Tervetuloa joulukahville ja keskustelemaan!

Helena Haatajan, Antti Kallion ja Oili Juvelan töiden yhteisnäyttely onnistui sen verran hyvin, että näyttely on osa Rauman kesää myös ensi vuonna.

Kädentaitoja ja jopa taidetta voi harrastaa hyvinkin erilaissa yhteisöissä. Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto ry on vammaisten etujärjestö, mutta sen Raumalla toimiva yhdistys tekee normaalin edunvalvonnan ohessa paljon muutakin. Se järjesti kolmen jäsenensä töitä näyttelyn käytössään olevissa tiloissa Vanhan Rauman sydämessä juuri sillä viikolla, kun kaupungin kadut täyttyivät erikielisistä turisteista.

- Suosikkivuodenaika on ehdottomasti syksy, koska se on vuodenajoista värikkäin, Oili Juvela perustelee.
– Suosikkivuodenaikani on ehdottomasti syksy, koska se on vuodenajoista värikkäin, Oili Juvela perustelee.

– Tämä oli ensimmäinen kerta, mutta ihan hyvin me siitä selvisimme. Hyödynnämme tältä kesältä kertynyttä kokemusta, kun alamme suunnitella ja valmistella ensi kesän näyttelyä. Meidän pitää ottaa enemmän irti toimitilojemme hyvästä sijainnista, suunnittelee Rauman Seudun Tapaturma- ja Sairausinvalidit ry:n sihteeri Rauno Glad.

Oili Juvela kertoo maalanneensa vuosikymmeniä, joten taulujakin on syntynyt valtava määrä. Taannoinen Kilpisjärven reissu tallentui myös tauluihin, mutta ehdottomasti suurin innoituksen lähde on mielikuvitus. Sieltä on hyvä ammentaa. Joskus uuden työn innoittajana toimii valokuva, mutta eihän se sellaisenaan kankaalle siirry.

Antti Kallio työstää puuta mieleisekseen. Se on hänelle arkea, josta moni suomalainen mies haaveilee.
Antti Kallio työstää puuta mieleisekseen. Se on hänelle arkea, josta moni suomalainen mies haaveilee.

Antti Kallio käyttää töidensä raaka-aineena kotimaista puuta, koska sitähän tässä maassa riittää. Esimerkiksi puiden kylkiin muodostuneista pahkoista voi koriste-esineiden lisäksi tehdä monenlaisia tarvekaluja. Niitäkin on Kallion käsissä syntynyt. Tarvittavat työkalut löytyvät kotiverstaasta, mutta vannesahan puuttuminen on pakottanut turvautumaan ulkopuolisen apuun.

Helena Haatajan valmistamissa käsilaukuissa on tyyliä.
Helena Haatajan valmistamissa käsilaukuissa on tyyliä.

Helena Haataja käyttää materiaalina sitä, mitä lähes joka kodista löytyy. Hän ei työnnä sitä kylmästi roskikseen, hän kierrättää. Kahvipusseja ja juomatölkkien avausrenkaita voi hyödyntää monin eri tavoin. Haatajan aikaansaannoksia katsellessa on pakko ihailla sitä taitoa ja viitseliäisyyttä, joita tarvitaan, kun arvoton materiaali saa uuden elämän.

Kari Kuisti, teksti ja kuvat

Carpe diem on kasvanut aiempien vuosien ohjelman sisältä vuoden 2016 Rauma Festivon läpäiseväksi teemaksi. Kamarimusiikkifestivaalin avajaiskonsertissa toteutetaan ainutlaatuinen idea ennalta valmistamattomista esityksistä: yleisö saa äänestämällä valita kuultavia teoksia nyt julkistetulta listalta. Festivaalin viimeisessä konsertissa samat kappaleet kuullaan uudestaan, mutta työstettyinä. Silloin kuullaan, millä tavalla esitykset ovat kehittyneet.
 
2. – 6.8.2016 järjestettävän Rauman Festivon taiteellisen johtajan Jan Söderblomin mukaan avajaiskonsertin yleisölle tarjottava äänestysmahdollisuus tuo monta tasoa konserttikokemukseen.

– Usein valmistavissa yhteisharjoituksissa vain lyödään tulkinta lukkoon virheiden ja yllätyksien välttämiseksi. Itse asiassa juuri riskinotto ja spontaanisuus tekevät esityksistä elämänmakuisia. Niinpä otamme askelen pidemmälle, ja katsomme rimaa nostamalla mihin heittäytyminen vie. Vaikka kyseinen koe on toki myös leikkimielinen, vaatii tilanne todellista luottamusta kanssamuusikoihin, itseensä, kuulijoihin ja hetkeen, kertoo Söderblom.

Äänestykseen voi osallistua Rauma Festivon nettisivuilla tai Rauman pääkirjastossa (Alfredinkatu 1) heinäkuun ajan. Kirjaston Festivo-näyttelyyn on koottu festivaalin teemaan, säveltäjiin ja teoksiin liittyvää aineistoa. Myös avajaiskonsertin vaihtoehtoiset teokset ovat kuunneltavissa kirjastossa Naxos Music Library -palvelun kautta.

Avajaiskonsertin teoslistalla on muun muassa BrahmsiaMozartiaCruselliaBartókia ja Palmgrenia. Festivon toiminnanjohtaja Anna Grundström on kirjoittanut eloisat kuvaukset kappaleista yleisön valintaa helpottamaan, jos teokset eivät ole tuttuja entuudestaan tai ei ehdi niihin ennakkoon tutustua. Kuvaukset löytyvät niin Rauma Festivon nettisivuilta Konserttiohjelma-välilehden alta kuin kirjastosta äänestyspisteenkin yhteydestä.

Teoslista lyhyine esittelyineen löytyy täältä, äänestyslomake täältä.

Leninin ja Stalinin kohtaamispaikan vieressä voi ottaa ikimuistoiset matkamuistokuvat. Hätkähdyttävät näköisnuket, neuvostoliittolainen moottoripyörä, punaiset verhot ja ikkunoiden näkymät Moskovaan luovat unohtumattomat puitteet. (Kuva Olli-Pekka Latvala)

Tampereella toimiva Lenin-museo avautuu huomenna perjantaina yleisölle kokonaan uudistettuna. Museo on muuttunut sisällöltään sekä tiloiltaan täysin. Aikaisemmin museo keskittyi lähes yksinomaan Leninin vaiheisiin: nyt henkilöpalvonta on karistettu pois, eikä uuden neuvostokriittisen näyttelyn voi väittää vaikenevan mistään.

Museo kertoo kaunistelemattoman tarinan Neuvostoliiton noususta ja tuhosta. Lenin-museon uudistamiseen on panostettu kaikkiaan 1,3 miljoonaa euroa. Hanketta tukivat taloudellisesti opetus-ja kulttuuriministeriö, Koneen Säätiö sekä Museovirasto.

– Suomessa on nyt viimein museo, joka käsittelee tasapainoisesti Suomen ja Neuvostoliiton yhteistä mutta vaikeaa historiaa. Uusi Lenin-museo perustuu uusimpaan neuvostohistorian tutkimukseen ja kestää kriittisenkin tarkastelun. Tamperelaiset voivat olla ylpeitä uudesta museostaan, vakuuttaa uudistusta johtanut museonjohtaja Kalle Kallio.

Museo on nyt myös teknisesti tätä päivää: vanhan näyttelyn kellastuneet monisteet ovat vaihtuneet monipuoliseen museotekniikkaan.

Lenin ja Tampere

Näyttely alkaa lyhytelokuvalla, joka muistuttaa, miksi Lenin-museo toimii Tampereella. Filmi kertoo Leninin ja Stalinin ensikohtaamisesta Tampereen työväentalossa pidetyssä bolsevikkien salaisessa kokouksessa joulukuussa 1905. Matka halki kuohuvan 1900-luvun jatkuu suurlakon ja vallankumousten äänimaisemista kahden uuden valtion synnytystuskiin.

Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen aikakautta käsitellään iloisen idänkaupan, suomettumisen, itäturismin sekä neuvostoarjen kautta. Museossa voi istahtaa neuvostoliittolaisen olohuoneen sohvalle katselemaan televisiota ja lukemaan lehtiä. Uuden näyttelyn aineisto perustuu omien kokoelmien lisäksi useiden suomalaisten museoiden ja yksityishenkilöiden aarteisiin. Lisäksi yhteistyötä on tehty venäläisten museoiden kanssa ja kierretty ahkerasti itänaapurin kirpputoreilla.

Tiedonjanoisia kävijöitä odottavat monipuoliset ja runsaat multimediat asia-artikkeleineen ja henkilögallerioineen. Neuvostovitsien jukebox naurattaa kaikkia, mutta museo valottaa myös toisinajattelijoiden kohtaloa ennen ja nyt. Lenin-museo on Neuvostoliiton alkukoti, monien kertomusten leikkauspiste, joka itkettää ja naurattaa hyvän draaman tavoin.

Museo on avoinna perjantaista 17. kesäkuuta lähtien elokuun loppuun päivittäin kello 11-18. Syyskuun alussa museo siirtyy talvikaudelle, jolloin ovet ovat avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 11-17.

Pihlavan rouvat Aili Virta (Lea Borisoff) ja Raili Nyman (Mia Ijäs) punovat juonen.

Pihlavan Tapuliteatterin aikuisille tarkoitettu kesänäytelmä on tällä kertaa Pekka Saariston käsikirjoittama ja Mika Merikaidan musiikkia sisältävä ”Pihlavan iloiset rouvat”. Kun koko perheen näytelmässä, ”Kolmessa iloisessa rosvossa”, on mukana yli 20 näyttelijää, aikuiset pärjäävät kahdeksalla.

Saariston tekstiä on esitetty Porissa aikaisemmin Viikkarin iloisina rouvina, samoin jonnekin 1950-luvulle sijoitettuna. Mutta teeman lähtökohdat juontavat juurensa viime vuosikymmeniä kauemmas, useiden satojen vuosien taakse. Kuten näytelmän upotteissa viitataan, esikuvana on William Shakespearen ”Windsorin iloiset rouvat”. Siinä, 1600-luvun alun tekstissä, Pagen ja Fordin pariskunnat mittelevät suhteitaan ja ottelevat mustasukkaisesti oletuksistaan kenen sähläämisistä kenenkin kanssa.

Saariston perheinä ovat Virrat ja Nymanit. Työläisperheiden elanto otetaan vuorotöistä läheisessä tehtaassa. Kuinkas ollakaan, naapurustossa on myös yritys, leipomo, jonka leipuri on herkkä ja hanakka hamosten perään. Pakkaa sotkee saksalaisten kanssa peliä pitänyt komea naisilmestys. Vielä kun lemmenvaltteihin lisätään leipurin taloudenhoitajatar, saadaan aikaiseksi kimurantti suhdeseikkailu.

Kovasti kepeän lapsekkaalta pyykkäävien naisten ja pihamaalla jaarittelevien miesten parisuhdesekoilu vaikuttaa. Ohjaaja Anne Mäkinen olisi voinut päättää pitäytyäkö vanhassa työväenluokkaisessa arjessa vai ottaako täydet ilot irti sen, ainakin teatterissa, mahdollistamasta lemmenkarusellista. Sillä tavalla ehkä loppupäätelmä rouvien iloisuudesta olisi onnistuneemmin päätynyt kaiketi tavoitellulle kunnialliselle tasolle.

Mutta kesähupailuna ja paikallisantina Tapuliteatterin esitys puolustaa hyvinkin oikeutustaan. Tekstissä muistetaan Halssi ja Kaleva ja ajankuvaa liehuttaa mm. narulle ripustettava valkoinen lakanapyykki. Liekö ajankuvaa sekin, että näytelmän miehet arpovat ääneen mennäkö vaiko eikö mennä illaksi töihin. Työvoimasta ei tuolloin ollut ylitarjontaa, tai sitten kysymyksessä on pelkkä rempseäksi tarkoitettu suhtautuminen.

Näytelmän eräänlainen keskushahmo leipuri Jalmari Jyllenmaa (Matti Viitala) ketkuili uskottavasti. Saara Korkeamäki taloudenhoitajana ja lopuksi Jalmarin itselleen nappaavana voimahahmona toimi rauhallisen tavoitteellisesti. Juha Loukkalahti tulisena Nymanina ja Ville Lehtonen vätystelevänä Virtana oli hyvin rakennettu kaksikko. Mia Ijäksen Raili ja Lea Borisoffin Aili edellisten rouvina antoivat esimakua naisten vapautustaistelulle. Kipein osa historiasta oli langennut Mandi Privatia esittävälle Maija Vuoriolle. Vuorio selvitti sen pystypäin. Hauska, rauhallinen ja eleetön, taakkoja maitokärryllä kuskaava Huuko (Olli Rajalaakso) oli erillään ja irrallaan nurkkakuntalaisista kärhämistä. Onnellisin?

Pihlavan iloisia rouvia näkee partiotalo Rottixen pihassa, os. Lautatarhantie 21, Pori. Viimeinen esitys 22.6. klo 19. Varaukset ja esitysajat p. 041 755 5225 arkisin ja lauantaisin 12–17.

Teksti ja kuva Kristiina Suutari