Kokoomuksen kasvojenpesu

Alexander Stubbin aseman voi nähdä heikentyneen tasaisesta hänen vajaan kahden vuoden puheenjohtajuuden aikana. Muille kuin kokoomuslaisille hänen sädekehänsä ei ole koskaan ollut mahdottoman kirkas, mutta viimeiset pari vuotta ovat saaneet kovapäisimmätkin näkemään ilveilyn taakse.

Stubbin oman puolueen riveissä on havaittavissa vastavoimaa häntä vastaan. Stubb on puolueen kansallismielisille konservatiiveille liian liberaali kosmopoliitti ja talousliberaaleille liian maltillinen. Eero Lehden, Hjallis Harkimon ja Elina Lepomäen kokoomuskolmikko on ottanut viime päivinä julkisuudessa kantaa puolueen nykyiseen tilaan.

Lepomäki on saanut julkisuudessa eniten tilaa ilmoitettuaan lähtevänsä puheenjohtajuustaistoon mukaan. Lepomäestä kokoomus saisi Stubbia suoremman markkinavoimien puolestapuhujan. Lepomäki on tullut tunnetuksi mm. ammattiyhdistysliikkeen sanallisesta ruoskimiesta.

Silti, Lepomäessä on ihailtavaa juuri hänen pyrkimyksensä puhtaaseen oikeaoppisuuteen. Aikakautena, jolloin voitot ovat yksityisiä ja tappiot yhä enemmän sosialisoituja, hän puhuu linjakkaasti markkinamekanismin puolesta. Kaatuvia suuryrityksiä, -pankkeja tai eurovaltioita ei pidä pelastaa veronmaksajien rahoilla. On mielenkiintoista nähdä miten tämä näkökanta pitää, jos hän tulee valituksi ja saa painavan valtionvarainministerin salkun.

Lepomäki on puhunut myös perustilin puolesta. Perustili on talousliberaali vaihtoehto tunnetummalle perustulolle. Perustili ei pysty lunastamaan niitä kaikkia lupauksia, joita kattavalla perustulolla olisi, mutta sen ajaminen osoittaa, että kokoomuksen nuoren polven talousliberaalit eivät ole jääneet laakereille lepäämään. Perustili, joka pyrkii karsimaan byrokratiaa, mutta saa kuitenkin tuupittua kansalaisen toimijaksi työmarkkinoilla, vetoaa varmasti muihinkin kuin tukiviidakossa tarpoviin tai ay-kriitikoihin.

Työrukkaset ja toivotalkoot ovat nyt jätetty mainostoimiston suunnittelupöydälle. Kokoomuksen imago ja mielikuva tulee tulevaisuudessa vastaamaan yhä enemmän sen harjoittamaa käytännön politiikkaa.

Joni Kalliomäki