Veroparatiisi

Taas on julkisuuteen nostettu rahaeliitin verojen välttely, joka tapahtuu veroparatiisien verkostoissa. On hämmästyttävää kuinka saamattomia maailman päättäjät ovat ilmiön edessä. Vai onko niin, että oma lehmä on siellä ojan lietteessä niin pahasti kiinni, ettei voi ongelmaan kunnolla tarttua.

Tässä yksi globaalisti toimivan suuryhtiön tapa kiertää veroja: Standard Oilin (joka kuuluu nykyään Exxon Mobile -imperiumiin) talousvastaava Jack Bennettin selvitti missä yhtiö tekee suuret voittonsa: – Voitto tehdään täällä, minun toimistossani. Tai missä ikinä haluan”. Sitten hän valaisi siirtohinnoittelun käytäntöjä. Globaalisti toimiva yritys hajauttaa tilinpitonsa ympäri maailmaa mm. veroparatiiseissa sijaitseviin tytäryhtiöihin. Konsernin sisällä öljyä poraava yhtiö myy öljyn veroparatiisissa (jossa on alhainen vero voitoille, tai ei lainkaan) sijaitsevalle kuljetusyhtiölleen halvalla. Sieltä öljy myydään kalliilla markkinahinnalla konsernin jalostamoille ja tukkumyyjille läntisiin teollisuusmaihin. Tällöin voitot jäivät paratiisisaarille. Joten kuluttajille valmiit tuotteet voidaan myydä ettei yhtiö näytä tekevän voittoa lainkaan. Ja verotulot jäävät saamatta. Öljy tai muut tuotteet eivät tietenkään kierrä sieltä veroparatiisissa sijaitsevan tytäryhtiön kautta. Ne ovat vain kirjanpidollisia temppuja. Haastattelusta on jo kymmeniä vuosia aikaa. Mutta sama peli jatkuu. Konsernit saavat kirjanpidossaan vieläkin niputtaa tuloksensa yhteen. Tämän jälkeen on mahdotonta selvittää kuinka voitot jakaantuvat eri tytäryhtiöiden kesken.

Ekokierrätyksestä tässä ei ole kyse, vaan veronkierrosta. Yhdysvaltojen rikollisjärjestöt kehittelivät 1950-60 luvuilla sopivia tapoja kiertää veroja. Karibian saarilta löytyi yhteistyöhön halukasta eliittiä, joiden pankkiin rahat kuljetettiin lentokoneilla salaa matkalaukuissa. Yhdysvalloissa asuva rikollispomo taas lainasi rahaa sieltä ja näytti elävän jatkuvasti veloissa, joten verotettavaa tuloa ei ollut. Nykyiset globaaleilla markkinoilla toimivat pankit ja yritykset heidän asiakkaina, ovat näitä brutaaleja menetelmiä jalostaneet paremmin nykypäivään sopiviksi. Se mikä on laillista vähennyskelpoista velkaa on melkein mahdoton selvittää veroparatiiseihin sijoittuneiden tytäryhtiöiden verkostoissa. Lisäksi tiukat rikos- ja salaisuuspykälät estävät tutkimisen. Veroparatiisit ovat erikoistuneet tarjoamaan erilaisia palveluja. Joista ainakin verosuunnittelua on muutama suomalainen suuryritys käyttänyt hyväkseen. Noin päällisin puolin asia näyttää lailliselta, mutta veroja niilläkin vältellään.

Antti Kallio