Tervetuloa kuuntelemaan luentoa: Punaisten naisten kohtalon Porin seudulla 1918

Salinin Selskappi- Työväenhistorian Seura ry järjestää mielenkiintoisen luentotilaisuuden Salin Säätiön tiloissa lauantaina 23.4. klo 11. Valtiotieteen tohtori Tiina Lintunen kertoo Punaisten naisten kohtaloista Porin seudulla 1918.

Tiina Lintusen väitöskirja Punaisten naisten tie. Valtionrikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana on saanut paljon julkisuutta sen aiheen sekä sisällön vuoksi.

Suomen sisällissotaan osallistui vuonna 1918 naisia molemmin puolin rintamaa erilaisissa tehtävissä. Taisteluiden jälkeen yli 5500 punaista naista joutui valtiorikosoikeuteen syytettynä valtiopetoksellisesta toiminnasta. Ne noin 2000 naista, jotka palvelivat punakaartissa aseistettuina, ovat pitkään hallinneet sitä kuvaa, joka suomalaisilla on ollut punaisista naisista.

– Sen sijaan on tiedetty hyvin vähän niistä naisista, joiden valkoiset katsoivat edistäneen valtiopetosta muilla keinoilla, Tiina Lintunen kertoo.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia olivat Porin seudulla ne kapinasta syytetyt naiset, jotka eivät olleet tarttuneet aseisiin ja mikä oli heidän myöhempi kohtalonsa. Työn ensimmäisessä osassa tutkitaan valtiorikosoikeuteen joutuneiden naisten taustaa, toimintaa sota-aikana ja tästä aiheutuneita välittömiä seuraamuksia. Esimerkiksi millaisia henkilöitä päätyi valtiorikosoikeuden eteen tuomittavaksi, millaisissa tehtävissä he olivat sota-aikana toimineet ja miksi sekä ,minkälaiset seikat olivat  oikeudessa raskauttavia, kun valtiorikostuomioita jaettiin.

267 naista Porista ja Ulvilasta

Tutkimuksen kohteena on 267 Porista, Porin maalaiskunnasta ja Ulvilasta kotoisin olevaa naista, jotka joutuivat valtiorikosoikeuden tutkittaviksi. Keskeisimpänä lähdeaineistona ovat seurakuntien rippikirjat ja maistraattien henkikirjat sekä Kansallisarkiston, Kansan arkiston ja Työväen arkistojen sisällissotaa ja sen jälkeistä poliittista elämää valottavat kokoelmat.
Tutkimuksen naisista enemmistö oli 18−37-vuotiaita työläisnaisia. Aiemmin rikoksista tuomittuja heidän joukossaan oli hyvin vähän. Suurin osa työskenteli punakaartin huollossa keittiö-, siivous- ja vaatetusosastoilla. Lähes neljännes työskenteli sairaanhoidossa, ja loput olivat punakaartin hallintoa avustavissa muissa tehtävissä.
-Naiset saivat pääosin lieviä, 2−3 vuoden ehdollisia tuomioita. Vain joka kymmenes nainen tuomittiin ehdottomaan rangaistukseen. Punakaartiin vasta pakomatkalla liittyneet ja kaartissa vähäisissä tehtävissä lyhytaikaisesti toimineet henkilöt vapautettiin syytteistä.

Miten naiset selvisivät sodan jälkeen?

Työn jälkimmäisessä osassa tutkitaan, mitä punaisille naisille tapahtui sodan jälkeen ja miksi näin kävi. Väitöskirjassa tutkitaan millainen oli se yhteiskunnassa vallinnut ajan henki, jonka vaikutuspiiriin naiset valtiorikosoikeudesta ja vankilasta palasivat ja miten yhteisö otti heidät vastaan,  miten käsiteltiin punaisia leskiä ja orpoja, ja mitä punaisilta odotettiin kansalaisina ja miten heistä pyrittiin muokkaamaan yhteiskuntakelpoisia. Mielenkiintoista on sekin, miten nämä naiset vanhetessaan kuvasivat kokemaansa omaisilleen.
Erityisen mielenkiintoiseksi väitöksen tekee tietysti se, että kysymyksiä pohditaan paikallisesta, Porin seudun näkökulmasta, mutta niitä peilataan kuitenkin jatkuvasti valtakunnalliseen tilanteeseen.

Tervetuloa Salin Säätiön tiloihin Nortamonkatu 3, Pori, lauantaina 23.4. klo 11.