Yhteiskuntasopimus, kansakuntamme pelastajako?

Viime vuoden eduskuntavaalien jälkeen perustettu kolmen S:n hallitus lanseerasi kansalaisten hämäämiseksi termin yhteiskuntasopimus. Pääministeri Juha Sipilä taisi olla asian isänä, ja hän on myös sanaa viljellyt lähes jokaisessa julkisessa esiintymisessään. Tietosanakirjan mukaan yhteiskuntasopimus on ”vanha valtio-oikeudellinen käsite, jonka mukaan valtion johtajat ovat saaneet valtansa kansalta sopimuksella, jonka ovat tehneet yhteiskunnattomassa tilassa elävät ihmiset”.

Tietosanakirjan ilmaisu ”yhteiskunnattomassa tilassa elävät ihmiset” ilmaisee hyvin toteutunutta vaalitulosta, jossa katteettomia lupauksia eniten viljelleet puolueet saivat vaalivoiton ja muodostivat maallemme porvarihallituksen. Nyt kun vaaleista on kulunut vajaa vuosi, kansa on, ainakin julkaistujen galluppien mukaan, herännyt karuun todellisuuteen. Porvarihallitus jyrää vauhdilla hyvinvointivaltiomme perustuksia nurin yhteistyössä Elinkeinoelämän keskusliiton lobbarien kanssa.

Käsitykseni mukaan yhteinen sopiminen tarkoittaa kaikkien osapuolien huomioonottamista tasa-arvoisina neuvottelukumppaneina päätettäessä toimista joilla ”Suomi pelastetaan”. Tähän tilanteeseen sopivat mielestäni todella huonosti maan hallituksen uhkailemat ”pakkolait”, joilla muka ratkaistaisiin Suomen tuleva kohtalo ja kehitys. Maan hallituksen ja Elinkeinoelämän keskusliiton yhteisenä tavoitteena on ajaa suomalainen ammattiyhdistysliike polvilleen, jolloin jokaisesta työtätekevästä tulisi ”vapaata riistaa” työmarkkinoille. Samaan lopputulokseen tähtää vaatimus työehtojen yleissitovuuden poistosta ja paikallisesta sopimisesta, jollei minimitasosta ole työmarkkinakentällä sopimusta.

Viime eduskuntavaalien alla Vasemmistoliitto vaati vaaliteemoissaan elvyttävää talouspolitiikkaa suurtyöttömyyden ja kansalaisten elinehtojen kurjistamisen tilalle. Tätä samaa ovat vaatineet sekä suomalaiset että kansainväliset talousasiantuntijat. Pelkillä leikkauksilla ei tätä maamme ”syöksykierrettä” saada katkeamaan vaan elvytystä on toteutettava vaikka velkarahalla, jos ei muita konsteja keksitä. Mitä tekee kolmen S:n hallitus? Laatii pakkolakeja ammattiyhdistysliikkeen nujertamiseksi, nostaa päivähoitomaksuja ja kaventaa päivähoito-oikeutta, vie opiskelijoilta mahdollisuuden opiskeluun koulutusleikkauksien myötä, nostaa sairauskulujen omavastuita kohtuuttomasti ja tekee roppakaupalla muita huononnuksia kansalaisten elinoloihin.

Tuntuukin siltä, että tämän hallituksen erityisessä suojelussa ovat ne tahot, jotka hyötyvät veroparatiiseista ja veronkierrosta, laillisesta tai laittomasta. Niille tahoille, joille suomessa omaksuttu yhteiskuntavastuu on täysin tuntematon käsite, tämä hallitus tuntuu antavan varauksettoman tukensa. Me tavalliset kansalaiset joudumme karvaasti kokemaan seuraavien kolmen vuoden hallituskauden aikana, mitä ”yhteiskunnattomassa tilassa elävät ihmiset” ovat ajattelemattomuuttaan vaaleissa saaneet aikaan. Toivottavasti jaksamme vielä kolmenkin kituvuoden jälkeen uskoa muutoksen mahdollisuuteen ja suomalaiseen äänestäjään.

Juhani Oksanen
Kokemäki