Voiko muuttuva työelämä tarkoittaa parempaa työhyvinvointia? – Tulevaisuuden tutkimus ja muutoksen isot trendit

Tulevaisuuden työtä on tutkittu viime aikoina suhteellisen ahkerasti. Sikäli, kun nyt tulevaisuutta voi tutkia. Mutta ainakin sitä voi ennustaa ja tehdä johtopäätöksiä erilaisten tunnusmerkkien perusteella. Tutkimusten valossa näyttää siltä, että läntisissä teollisuusmaissa meneillään oleva elinkeinorakenteen muutos jatkaa etenemistään Suomessakin. Kauppa, palvelut sekä hoito- ja hoivatyö lisääntyvät alkutuotannon ja teollisen jalostuksen vähentyessä. Globalisaatio lisää kilpailua ja työvoiman liikkuvuutta, digitalisaatio ja robotiikka mullistavat työelämää. Muita isoja trendejä ovat yhteisten työpaikkojen, ulkoistamisen, alihankinnan ja ostopalvelujen lisääntyminen. Uudet työpaikat syntyvät pääosin pieniin yrityksiin, joten niiden suhteellinen osuus lisääntyy entisestään. Niin ikään ulkomaisen työvoiman osuus lisääntyy.

Mitä kaikkea digitalisaation ja robotiikan lisääntyvä käyttö tuo tullessaan?

Ennusteet ovat varsin hurjia. On arvioitu, että 30–50 % nykyisistä työtehtävistä katoaa 10-20 vuoden kuluessa. Työtehtävien katoaminen ei useinkaan tarkoita ammatin katoamista vaan varsin totaalista muutosta työn tekemistavoissa ja toteutuksessa. Esimerkiksi hoito- ja hoivatyö sekä opettaminen varmasti säilyvät, mutta uudet menetelmät muuttavat työn sisältöä merkittävästi. Samalla, kun nykyisiä työtehtäviä katoaa, syntyy uusia työpaikkoja. Jonkun on esimerkiksi suunniteltava robotit, ohjelmoitava niiden toiminta ja huollettava niitä.

Miten työn luonne muuttuu?

Meneillään olevan muutoksen myötä työn vaatimustaso ja tiedon käsittelyn määrä kasvaa. Kaikenlainen verkostoituminen lisääntyy ja työn sidoksellisuus monimutkaistuu. Työ irtaantuu yhä enemmän ajasta ja paikasta, kun erilaiset etätyön muodot lisääntyvät. Se tuo mukanaan enemmän vapausasteita ja joustavuutta mutta myös haasteita. Työ ja perhe-elämä on toisaalta helpompi yhdistää keskenään, mutta toisaalta myös helpompi sekoittaa keskenään.

Tulevaisuuden työelämä on kaikesta päätellen nykyistä pirstaleisempaa. Määräaikaiset työsuhteet, osa-aikatyö, keikkatyöt ja vuokratyö lisääntyvät. Samalla palkkatyön ja yritysmuotoisen työn raja hämärtyy. Työtä tehdään yhtä aikaa useammalle työnantajalle. Syntyy tilanteita, joissa on ristikkäisiä johtajuuksia ja yhdellä henkilöllä voi olla yhtä aikaa useita esimiehiä. Myös sivutoimiyrittäjyys, osuuskunnissa toimiminen, osa-aikaisesti itsensä työllistäjät ja erilaiset yrittäjän laskutusta ja muita rutiineja tukevat liiketoimintakonseptit sekoittavat työelämän pakkaa.

Työurista tulee siis aiempaa hajanaisempia ja katkonaisempia ja työntekijöiden liikkuvuus työmarkkinoilla lisääntyy. Työtehtävien muutokset, jatkuva oppiminen, uudelleen koulutus ja ammatin vaihdot yleistyvät. Samalla myös työyhteisö-käsite muuttuu. Erilaiset yksilölliset työyhteisöratkaisut, niin sanottu kevyt työyhteisöllisyys, valtaa tilaa. Syntyy työtilayhteisöjä, joissa erilaisissa työtilanteissa olevat henkilöt työskentelevät yhdessä, yhteisissä tiloissa.

Kuinka nopea tämä muutos on?

Muutoksen nopeutta on vaikea ennustaa. Toistaiseksi muutos on ollut varsin hidasta. Kolme neljäsosaa suomalaisista on edelleen perinteisissä, pysyvissä, kokoaikaisissa työsuhteissa.

Mitä vaikutuksia tällä kaikella on työsuojelutoimintaan ja työhyvinvointiin?

Luottamuksen merkitys työpaikoilla korostuu, kun suora valvonta vähenee ja työ itsenäistyy. Ihmissuhdetaidot ja nopea sopeutuminen muutoksiin sekä epävarmuuden sietäminen nousevat tärkeiksi taidoiksi vaihtuvissa työyhteisöissä. Työntekijältä vaaditaan itsensä johtamisen taitoja sekä rajojen asettamista muun muassa työajan ja työmäärän suhteen. Myös organisaatiotason johtajuudelta vaaditaan uutta, laaja-alaista otetta. Hyvän johtajuuden merkitys korostuu entisestään.

Riskien painopiste siirtyy psykososiaalisten tekijöiden suuntaan. Työn hajanaisuus, jatkuvat muutokset, henkinen työkuormitus, suurien tietomäärien käsittely ja monitehtäväympäristöt kuormittavat. Mutta myös perinteiset työympäristöriskit ovat edelleen tärkeitä. Uusi teknologia tuo mukanaan uusia riskejä. Nanoteknologia ja sähkömagneettisten kenttien yleistyminen ovat siitä hyviä esimerkkejä. Tuntosarvien on koko ajan oltava pystyssä ja ketterään työturvallisuustutkimukseen on panostettava.

Kun työtehtävien vaatimustaso kasvaa ja tarve hallita informaatiota lisääntyy, ylikuormituksen vaara kasvaa. Samanaikaisesti lisääntyvä kilpailu edellyttää työntekijöiltä entistä enemmän innovaatioita ja luovaa toimintaa. Koska ylikuormittunut henkilö ei yleensä ole luovimmillaan, yhtälö ei toimi, jos työelämän laatuun ei panosteta riittävästi.

Nopeissa toiminnan ja rakenteiden muutoksissa riskit on otettava aina yhä uudestaan haltuun. On tehtävä nopeita ja täsmällisiä riskinarviointeja, koulutettava ja perehdytettävä uudet henkilöt ja sovittava menettelytavoista vaihtuvien kumppaneiden kanssa. Nopean reagoinnin onnistuminen edellyttää, että työterveyden ja -turvallisuuden hallinta on kiinteä osa organisaatioiden johtamista ja linjaorganisaation sekä koko henkilöstön toimintaa. Tämä lisää linjaesimiesten turvallisuusosaamista ja samalla korostaa työsuojeluorganisaation ja työterveyshuollon asiantuntijaroolin integroimista johtamisjärjestelmiin. Tulevaisuuden työsuojelutyö edellyttää nykyistäkin tehokkaampaa työterveys- ja työsuojeluyhteistyötä.

Edellä kuvatut työelämän muutokset merkitsevät siis sitä, että turvallisuuskulttuurin merkitys työelämässä korostuu entisestään. On mielenkiintoista huomata, että työelämän muutokset ja kehitystrendit voivat olla työsuojelun kannalta positiivisia, vaikka ne haastavatkin perinteisen työsuojelun monesta eri näkökulmasta. Positiivisia merkkejä on jo havaittavissa. Viimeisessä, vuonna 2013 tehdyssä Työolotutkimuksen haastattelussa monet työpaikan ilmapiiriä ja sosiaalisia suhteita kuvaavat mittarit kääntyivät nousuun. Toivottavasti voimme kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua todeta tämän positiivisen trendin jatkuneen muuttuvan työn vanavedessä.

Kirjoittaja on Työturvallisuuskeskus TTK:n uusi toimitusjohtaja Rauno Hanhela