Brexit-äänestys on tärkeä ennakkotapaus
Iso-Britannian EU-kansanäänestys järjestetään huomenna torstaina 23. kesäkuuta. Oli juhannussää millainen tahansa, politiikan juhannus on takuulla kuuma. Britit äänestävät pysyvätkö vai eroavatko Euroopan Unionista. Poliittisesti äänestys pitää sisällään monia aspekteja, joita ei ole käsitelty näkvyästi.
Suomalaisessa lehdistössä ei ole pohdittu syitä, jotka ovat vieneet brittikansalaisten luottamuksen EU-projektiin. Kirjoitetaan heppoisesti sukupolvien välisistä eroista: vanhat ja kankeat eivät pärjää notkean globalisaation kyydissä. Syy ei ole siis itsessään tuloeroja kasvattavassa ja palkkatasoa laskevassa sääntelemättömässä kapitalismissa (ja sitä edesauttavassa politiikassa) vaan pikemminkin niissä ihmisissä, jotka vielä muistavat ajan, jolloin poliittisella sääntelyllä oli sijansa taloudessa.
Epävarmuus tulevaisuudesta synnyttää pelkoja, jolloin syntipukkien löytäminen maahanmuuttajista tai vierastyöläisistä tapahtuu kuin luonnostaan. Kotiseudultaan lähtevät ihmiset ovat seuraus kansainvälisestä kilpailukykytaloudesta, jossa taistelu resursseista saa yhä useammin palkkatason polkemista ja teollisuuden alasajoa rujompiakin piirteitä. Siksi minkäänlainen muutos ei ole mahdollinen, mikäli iso osa toiminnasta keskittyy epäoikeudenmukaisesti niihin ihmisiin, jotka ovat yhtä lailla harjoitetun politiikan uhreja. Ei näytä siltä, että EU:sta olisi tämän vastapainoksi. Päinvastoin, talouskuripolitiikka ajaa tätä kehityskulkua yhä jyrkempään muotoon. Kilpailukyky on kaiken a ja o.
On syytä muistaa, että Britanniassa elää edelleen vahvana nostalginen muisto imperiumista. Maailmanlaajuista valtaa ei enää ole, mutta se jäsentää edelleen monen valtaapitävän käsitystä oman maansa asemasta maailmanpolitiikassa. Isosta veljestä pikkuveljeksi kutistunut saarivaltakunta kokee edelleen tarvetta osoittaa omaa voimaansa kansainvälisessä politiikassa. Siksi EU-eroa ajavia brittiläisiä valtaapitäviä ei pidä sekoittaa työväestön tai edes keskiluokan etuja ajaviksi. Demokratiaa kaventavan uusliberalismin mallimaana Iso-Britannialla on 40 vuoden historia julkisten palveluiden alasajosta, yksityistämisistä, ammattiyhdistysliikkeen kastroinnista ja taloudellisesta epätasa-arvosta. Kurssi tuskin kääntyy vaikka Unionista eroisivatkin.
Brittien kansanäänestyksen lopullinen arvo piileekin siinä, että se muistuttaa demokratian tärkeydestä. Edes EU ei ole sellainen ”tuhatvuotinen valtakunta”, jonka vuoksi kansalaisten mielipide tai hyvinvointi on painettava villaisella. Jatkoa seurannee.
Joni Kalliomäki