Suomalaisyritysten käyttämissä vastuullisuusauditoinneissa on isoja puutteita

Finnwatchin tänään julkaisema raportti vertailee 16:ta suomalaisyritysten käyttämää sosiaalisen vastuullisuuden sertifiointi- ja auditointijärjestelmää. Finnwatch moittii järjestelmiä työntekijöiden näkemysten sivuuttamisesta, heikkolaatuisista auditoinneista sekä puutteista läpinäkyvyydessä ja kriteerien laadussa.

Parhaiten Finnwatchin vertailussa pärjää Reilu kauppa -sertifiointi. Heikoin on mehuteollisuuden etujärjestön SGF:n kehittämä valvontajärjestelmä.
– Sosiaalisen vastuun valvontajärjestelmiä on jo vuosia arvosteltu huonoihin työoloihin johtavien rakenteiden ylläpitämisestä. Kritiikistä huolimatta ongelmiin ei juurikaan ole puututtu, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.

Finnwatchin mukaan prosessuaalisia oikeuksia, kuten työntekijöiden aktiivista järjestäytymisvapauden edistämistä ja järjestäytymisen mahdollistamaa elämiseen riittävää palkkaa, ei ole otettu järjestelmissä riittävästi huomioon.
– Ilman työntekijöiden järjestäytymistä ja elämiseen riittävää palkkaa on mahdotonta saada aikaan pysyviä muutoksia työoloissa, Vartiala toteaa.

Erilaisia vastuullisuusstandardeja on käytössä jo yli 170, ja auditoinnista on tullut miljardibisnestä.
– Auditointeja tehdään tuhansia joka vuosi, mutta niitä käytetään lähinnä kriteerien täyttymisen toteamiseen paperilla. Vain harvat järjestelmät seuraavat pitkän aikavälin vaikutuksia työntekijöiden oikeuksiin, sanoo Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti.

Osansa kritiikistä saa myös ammattiyhdistysliike, jonka suhtautumista sertifiointijärjestelmiin Finnwatch moittii hajanaiseksi. Ay-liikettä tarvittaisiin varmentamaan erityisesti työntekijöiden järjestäytymisvapauden toteutuminen.

Finnwatch kaipaa sosiaalisen vastuullisuuden valvontajärjestelmiin myös viranomaisvalvontaa.
– Kuluttajilla ei ole käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia vertailla lukemattomia erilaisia järjestelmiä ja tehdä niiden perusteella valistuneita ostopäätöksiä. Markkinoille on tullut myös helppoheikkejä, jotka myöntävät vastuullisuussertifikaatteja heppoisin perustein, kertoo Kultalahti.

Sertifioinneilla ja auditoinneilla on keskeinen rooli, kun yritykset pyrkivät noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteitaan.
– Valvontajärjestelmiä tarvitaan, mutta niitä tulee kehittää huomattavasti paremmiksi, Vartiala toteaa.