18. helmikuuta 2018

Lipaskerääjä Jukka Illikainen. (Kuva Kimmo Levonen)

Presidentinvaalien yhteydessä järjestetään jälleen Pieni ele -keräys kotimaan vammais- ja terveystyön hyväksi. Lipaskeräys järjestetään äänestyspaikoilla 17. – 23.1.2018 ja 28.1.2018. Keräys jatkuu mahdollisen toisen äänestyskierroksen aikana.

Puolet kunkin kunnan keräyslippaiden tuotosta käytetään paikallisesti esimerkiksi neuvontaan ja vertaistukitoimintaan vammais- ja terveysyhdistyksissä. Toinen puoli käytetään valtakunnallisesti esimerkiksi kuntoutukseen, tiedotukseen ja apuvälineiden hankintaan.

Pieni ele -keräyksen järjestävät 17 vammais- ja terveystyön järjestöä paikallisyhdistyksineen. Järjestöihin kuuluu noin 400 000 jäsentä. Lipaskeräyksessä äänestyspaikoilla on vapaaehtoistyössä yli 10 000 kerääjää. Suurella osalla heistä on jokin vamma tai pitkäaikaissairaus.

Keräyksessä mukana:
Allergia-, Iho- ja Astmaliitto, Epilepsialiitto, Förbundet De Utvecklingsstördas Väl, Hengitysliitto, Invalidiliitto, Kehitysvammaisten Tukiliitto, Kehitysvammaliitto, Kuuloliitto, Kuurojen Liitto, Mielenterveyden keskusliitto, Munuais- ja maksaliitto, Neuroliitto, Näkövammaisten liitto, Psoriasisliitto, Suomen Diabetesliitto, Suomen Reumaliitto, Suomen Sydänliitto

Lipaslahjoituksen lisäksi keräykseen voi osallistua seuraavasti:
– Verkkomaksulla osoitteessa www.pieniele.fi/verkkolahjoitus
– Otto&lahjoituksella Otto-käteisnostoautomaateilla 1.1.-15.3.2018 (lahjoitussumma 5 euroa)
– PIVO-mobiilimaksuna numeroon 050 44 88 242
– Lähettämällä tekstiviestin LAHJOITA 5 numeroon 16301 (lahjoitussumma 5 euroa)

Suomen porvarihallituksen vuodenvaihteessa eduskunnan päätöksellä voimaan saattama epäinhimillinen keksintö nimeltään ”työttömyysturvan aktiivimalli” on yhteiskunnassa laajasti ja tietysti myös elintarvikealan työntekijöiden keskuudessa syystäkin aiheuttanut voimakasta suuttumusta.

Työpaikoilla on todettu hallituksen toimien olevan todella irvokasta menoa. Omissa käsissä olevien valtion työllistämistä edistävien toimien tekemisen sijaan nyt yritetään sysätä syy omasta saamattomuudestaan työstään syrjäytetyille. Osoittaa todella täydellistä ihmisyyden ylenkatsomista leikata työttömien perheiden vähäinenkin turva vaatimalla tuloksia, jotka eivät ole työnhakijan päätettävissä.

Näin absurdi laki ei miltään kantilta tarkasteltuna voi olla oikeusvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen, arvioivat työläiset. Laki kyllä paljastaa sen, että tämä nykyinen kolmen porvaripuolueen kopla on henkisessä mielessä edelleen vuodessa 1918. Silloin köyhää kansaa halveksiva luokkavihamielinen politiikka johti vakaviin seurauksiin yhteiskunnassa. Tätä vastakkainasetteluako jälleen kaivataan, kysyvät elintarviketyöläiset vakavina.

Ammattiyhdistysliike on pitkällä kärsivällisyydellä koittanut neuvotella kolmikantaisesti tämänkin
sortohallituksen kanssa. Nyt nähdään mihin se on johtamassa. Kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko
käden, sanoo vanha kansan viisaus. Näin on taas käymässä! Leikkaukset seuraavat toisiaan ja sopimukset
hallituksen kanssa eivät pidä. On korkea aika ay-liikkeen koko voimallaan nyt nousta puolustamaan kaikkia
jäseniään. Tai muuten jokainen meistä voi kohta joutua vuorollaan tällä ”aktiivimallilla” nöyryytettäväksi. Siellä yksilöinä porvarin portilla kontatessa ei oikeutta enää saada, arvioivat elintarviketyöläiset.

Me Suomen suurimmassa elintarviketyöntekijöiden ammattiosastossa tunnemme työmarkkinoiden historian
omakohtaisesti jo vuodesta 1904 alkaen. Siksi työtaistelukoneistomme on ollut yli sata vuotta viritettynä kulloiseenkin tilanteeseen. Olemme nytkin siis valmiita osallistumaan tarvittaessa tällaiseen aitoon ay-liikkeen yhteiseen taistelevaan aktiivimalliin, jolla ennenkin on pärjätty. Me emme pyydä, me vaadimme!

Toverit SAK:n johdossa! Oletteko Te jo viimein hereillä, ja valmiit astumaan johtoon? Vai toimitaanko ilman
Teitä? Kenttä kysyy, tuleeko vastausta.

Turun elintarviketyöntekijät 144 ry

Sipilän hallitus toikkaroi kohti maaliviivaa kuin pikkukylän kesäteatterin poliittinen farssi. Alkuvaiheen SSS-kirjainyhdistelmän johtotroikan vaihdos SOS-hätähuudoksi ei auttanut. Maamme korkeimmasta johdosta vauhdilla hukkuva viimeinenkin järjenvalo olisi totisesti kaivannut pelastusrengasta. Puoliajan kaffeiden jälkeen hallitusteatterin toinen puoliaika on saanut tragedian piirteitä. Leikkauskiimaisen hallituksen vainolta ei löydy piilopaikkaa. Työttömät, sairaat – eläkeläiset, opiskelijat. Ei niin pientä rahapussia, ettei sinne Sipilän ahne koura löytäisi. Veroalea rahoittamaan, rikkaille ja suuryrityksille.

Hallituksen tuorein petetty lupaus, työttömyysturvan aktiivimalli kuulostaa jo lähtökohtaisesti orwellilaiselta uuskieleltä. Hyvää tarkoittava ajatus, työttömien kannustaminen ja työttömyyden vähentäminen toimii savuverhona kokoomuslaiselle työttömien kurittamiselle. Työttömien määrä Suomessa lasketaan sadoissa tuhansissa, avoimien työpaikkojen määrä kymmenissä tuhansissa. Kuuluisan sokean Reetan kanakin osaa laskea, että tämä yhtälö ei toimi. Työttömiä on moninkertaisesti vapaita työpaikkoja enemmän ja työllistämistä edistäviin palveluihin ei paikkoja löydy läheskään kaikille. Suuri osa työttömistä ei tule tuota työttömyysturvan aktiivisuuskriteeriä saavuttamaan. Tästä nyt valtiovalta antaa sitten rangaistukseksi työttömyysturvan leikkauksen.

Runnoessaan läpi tämän työttömyysturvan leikkauksen hallitus petti myös työmarkkinajärjestöille antamansa lupauksen. Paljon kirottu kilpailukykysopimus voideltiin lupauksella valmistella jatkossa työelämää koskevat uudistukset kolmikantaisesti. Hallitus lupasi aivan erikseen pidättäytyä työttömyysturvaan kohdistuvilta leikkauksilta Kikyn solmimisen jälkeen. Lupauksensa hyvätuloisia hyödyttävistä veronalennuksista hallitus kyllä aikoo pitää. Ei ihme, että yleislakkopuheet ammattiliitoissa ja työpaikoilla yltyvät.

Työttömiin kohdistuvien leikkausten käsittelyn ajoittaminen joulun alle ei taatusti ole sattumaa. Pikkujouluissa humalassa toilailevat Hakkaraiset ja sammuvat eduskunta-avustajat valtaavat lööppien kärkipaikat. Samaan aikaan eduskunnassa käyty elämää suurempi taistelu nelosoluen kioskikelpoisuudesta kaivettiin sopivasti silmänkääntötempuksi harhauttamaan kansaa. Hallitus keskustelee mieluummin oluesta kuin vastaa kysymyksiin siitä, miksi kansalta leikataan ja rikkaille annetaan lisää.

Erno Välimäki
Aluetoimitsija, Pori
Porin kaupunginhallituksen jäsen (vas.)

Tuuli vie mennessään

Pikkujoulupukin (lobbareiden) käytyä valtuusto ottaa jo hylätyn kaavan käsittelyyn. Isommat tuulimyllyt ovat alle kilometrin etäisyydellä asutuksesta. Joulupukin tuotua lahjat on valtuuston päätettävänä tuulivoimakaava. Kuinka tämä on mahdollista?

Kohulla tehdyssä Pori-sopimuksessa sanatarkasti lukee: ”Kaikessa kaavoituksessa otetaan huomioon asukkaiden hyvinvointi-, terveys- sekä ympäristönäkökohdat.”

Onko sopimuksella mitään merkitystä lahjojen jälkeen? Voidaanko asukkaiden hyvinvointi-, terveys- sekä ympäristönäkökohdat ohittaa jollain epävarmoilla tilapäisillä työllisyyslupauksilla ja samalla aiheuttaa asukkaille elinikäisen haitan? Kannatan uusiutuvan energian tuotannon tukemista, jos sitä käytetään kehittämiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen.

Meneekö tuki suurimmilta osiltaan tuulivoiman rakentajien, omistajien ja maansa vuokranneiden tilipussin lihottamiseen? Tähän viittaa lobbareiden innokkuus ja rahankäyttö tavoitteensa saavuttamiseksi. Tuulivoima saa tukea enemmän mitä sähkön markkinahinta on, eli tuottaja saa markkinahinnan ja sen päälle yli markkinahinnan tukea.

Ihmetyttää tuulimyllypuistojen kaavoitus. Porissakin parhaat ”paikat” kaavoituksessa osuu aina tietyille tahoille.

Teuvo-Jukka Urho
varavaltuutettu
Vasemmistoliitto

Vanhustenhoidon valvonta on kuntien vastuulla, mutta tarvitaan myös kuntalaisten aktiivisuutta asiassa. Sote-palveluja on valvottava riittävästi, eikä valvonta saa pettää missään vaiheessa.

Ostopalvelujen määrä on kasvanut voimakkaasti. Ostopalvelusopimuksella kunta ja yritys sopivat yksityiskohtaisesti palvelun laadusta ja henkilöstömäärästä. Sovitun mitoituksen alitus on sopimusrikkomus, josta yrittäjät ovat jo joutuneet maksamaan korvauksia sekä kunnille että asiakkaille. Asiakkailla ja kunnilla on siis oikeus vaatia korvauksia rikkomuksista. Kunnilla on myös velvollisuus valvoa, että kuntalaiset saavat sopimuksen mukaista palvelua. Kaikkien laatuvaatimusten on täytyttävä. Valvontaviranomaisen ja kuntien on tutkittava tarkkaan, täyttyvätkö asiakasturvallisuuden ja työturvallisuuden vaatimukset. Hyvälle hoidolle on oltava edellytykset.

Työntekijöillä on velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista työnantajalle. Ilmoittaminen epäkohdista on myös osa omavalvontaa. Jos työnantaja ei puutu epäkohtiin tai vaikeuttaa työntekijän epäkohdista ilmoittamista, on otettava yhteys valvontaviranomaiseen.

Riittämätön henkilöstömäärä on omavalvonnassa usein havaittu epäkohta. Arjessa näkyvä henkilöstövaje kuitataan usein kehittämistarpeella tai huonolla organisoinnilla. Vaikka osittain näin varmasti onkin, hoitotyöhön tarvitaan asiakkaiden tarpeita vastaava määrä tekijöitä, koulutettuja hoitajia. Työn kehittäminen on tärkeää, mutta se ei yksin riitä.

Toisinaan päättäjien taholta on naureskeltu henkilöstömitoituksen yhteydessä desimaaleille ja kuitattu, ettei sitovia lukuja tarvita. Hyvinvointivaltiohan huolehtii vanhuksistaan ilman tarkkaa, pakottavaa lainsäädäntöä! SuPer ei puhuisi luvuista ja lainsäädännöstä, jos asia olisi kunnossa. Se, että puhumme toistuvasti mitoituksista, kuvaa epätoivoa, jossa vanhustenhoidossa eletään. Laissa määritelty mitoitus olisi vanhuksille ja henkilökunnalle edes jonkinlainen turva, johon voitaisiin tarvittaessa vedota.

Sote-uudistuksessa uhkana on, että suuret hoiva-alan yritykset keskittyvät liiketoiminnan kasvattamiseen ja unohtavat asiakkaiden ja työntekijöiden hyvinvoinnin. Nämä eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia tekijöitä. Haluttaessa molemmat voidaan saavuttaa. Riittävä valvonta on turvattava uudistuksessa ja siihen on kohdistettava riittävästi aikaa ja rahaa. Asiakkailla on mahdollisuus vaikuttaa palveluihin vaatimalla sote-palvelujen tuottamiselta eettisyyttä ja itselleen sopimuksenmukaisia palveluita.

Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer

Onko Suomelle edullista nykyisessä kärjistyneessä maailmantilanteessa se, että Yhdysvaltain armeija harjoittelee Suomen maaperällä?

Neuvostoliiton romahdus ja Varsovan liiton lakkaaminen ei aikanaan johtanut Naton lakkauttamiseen. Päin vastoin, Nato on vastoin Venäjälle antamiaan lupauksia järjestelmällisesti laajentanut toimintaansa ja tukikohtaverkostoaan Venäjän rajoille.

Krimin liittäminen Venäjään oli lopullinen taitekohta idän ja lännen suhteissa. Tämä kansainvälisen lain vastainen, mutta suurvaltapoliittisesti ajatellen looginen teko johti vanhojen vihollisten suhteiden kärjistymiseen kylmän sodan pahimpien vuosien mittoihin.

Pysyttäytyminen suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella on ollut satavuotiaan Suomen eräs suurimmista menestystekijöistä. 25 vuotta sitten tapahtui merkittävä muutos Suomen turvallisuuspolitiikassa, kun Suomi alkoi kalustohankintojen kautta suuntautumaan selkeästi lännen etupiiriin. Tämä linja kulminoitui kaksi ja puoli vuotta sitten niin kutsutun isäntämaasopimuksen allekirjoitukseen.

Suomen hallituksen ilman eduskuntakäsittelyä hyväksymä ja puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindbergin 4.9.2014 allekirjoittama isäntämaasopimus (MOU) antaa käytännössä amerikkalaisille mahdollisuuden kutsua itse itsensä harjoittelemaan Suomen maaperälle ja velvoittaa Suomea eri tavoin antamaan käytännön tukea ja suojaamaan harjoitusta. Amerikkalaiset ovatkin hyvin aktiivisesti käyttäneet tätä mahdollisuutta. Vaatisi melkoista sinisilmäisyyttä kuvitella, että Venäjä ei kokisi näitä harjoituksia provokaatioina.

Tällä hetkellä USA:n armeijan osasto on mukana Niinisalosta alkaneessa maavoimien mekanisoidussa Arrow 17 sotaharjoituksessa. Voiko Yhdysvaltain armeijan säännöllinen harjoittelu Suomen maaperällä mitenkään olla Suomen etujen mukainen? Olisiko jo aika palata hyväksi koettuun sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuvaan ulkopolitiikkaan?

Nyt olisi aika aloittaa perusteellinen kansalaiskeskustelu Suomen turvallisuuspolitiikasta. Millainen Suomi voisi parhaiten auttaa konfliktien ratkaisemisessa, ennen kuin ne kärjistyvät hallitsemattomaksi uhaksi maailmanrauhalle? Vetoamme satakuntalaisiin poliitikkoihin, toimittajiin ja tavallisiin kansalaisiin keskustelun käynnistämiseksi ja myös uusien foorumien avaamiseksi tällaiselle keskustelulle.

Tapio Solala, Satakunnan Rauhanpuolustajat ry puheenjohtaja
Lotta Lehtonen, Satakunnan Rauhanpuolustajat ry varapuheenjohtaja
Tuula-Maria Asikainen, Satakunnan Rauhanpuolustajat ry hallituksen jäsen

Porin Sairaus- ja Tapaturmainvalidit ry ei hyväksy invalidiverovähennyksen poistoa eikä muitakaan vähävaraisiin pitkäaikaissairaisiin ja vammaisiin kohdistuvia maksujen korotuksia eikä sosiaalietuuksien supistuksia tai karsimisia.

Valtionhallinnon sote-lainsäädännössä suunnitellut invalidiverovähennyksen poisto valtion ja kunnallisverotuksessa on kylmää kyytiä pitkäaikaissairaita ja invalideja kohtaan. Menettely on kohtuuton jo yksistään tämän viranomaispäätöksen laillistetulla varkaudella yhteiskunnan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kohtaan, joilla ei ole omalla toiminnallaan mahdollisuuksia korvata menetystä esimerkiksi omalla työllään.

Invalidivähennyksen poisto heikentää keskimäärin 206 euroa pienituloisen kansalaisen elintasoa selviytyä pakollisista vuotuisista maksuista! Vuodenvaihteessa jo eläkeindeksin ja sosiaalietuuksien heikennykset pienensivät eläkeläisten toimeentuloa ja osa Kelan lääkekorvauksista heikennettiin. Myös polttoaineveron ja muut yleiset hinnankorotukset syövät ja vaarantavat pitkäaikaissairaiden ja vammaisten päivittäistä toimeentuloa.

Terveydenhuollon asiakasmaksulaista lääkärin määräämistä hoidoista perittävä maksu laajennettiin yhdessä yössä kattamaan kaikkia terveydenhuollon palveluja, jotka vuosikymmeniä olivat maksuttomia. Tämä julkisen vallan toimesta tehty kaappaus, vain sana lääkäri poistamalla, lisäsi edellä mainittujen kansalaisten kustannuksia vuositasolla jopa tuhansia euroja.

Vammaisten kuljetuspalveluista puhelinoperaattorit perivät lainvastaisesti edelleen ylimääräistä maksua palvelua tilatessa. Samoin sairaankuljetusten tilauksista peritään ylimääräistä. Hallitusten sosiaali- ja terveyspolitiikan heikennysten lista on liiankin pitkä.

Porin Sairaus- ja Tapaturmainvalidit ry
hallitus

Kiinan presidentti Xi Jinping kävi äskettäin valtiovierailulla Suomessa. Suurimman huomion saivat kaksi jättiläispandaa, jotka Suomi kalliiseen hintaan saa vuokrata Kiinalta. Presidentti Niinistön mukaan ihmisoikeuksistakin toki keskusteltiin, mikä on hienoa.

Täysin vaille huomiota jäi sen sijaan Kiinan miltei olematon eläinsuojelu, mitä tulee muihin eläimiin. Eläinsuojelulainsäädännön puuttuminen mahdollistaa esimerkiksi eläinten nylkemisen elävältä ilman mitään rangaistusta. Jopa 20 miljoonaa koiraa päätyy vuosittain kiinalaisiin ruokapöytiin tultuaan ensin kidutetuksi mitä karmeimmilla tavoilla.

Eksoottisia eläimiä kuten norsuja, sarvikuonoja ja tiikereitä uhkaa sukupuutto, koska Kiinassa on valtava kysyntä niiden ruumiinosista. Äärimmäisen julma karhunsappiteollisuus kukoistaa yhä Kiinassa siitä huolimatta, että karhun sapelle on lukuisia yrttipohjaisia ja synteettisiä vaihtoehtoja. Käsittämätön määrä eläimiä kituu Kiinan eläintehtaissa, eläintarhoissa ja sirkuksissa.

Kiina huolehtii hyvin jättipandoistaan, koska nämä eläimet ovat niin kutsutun pandadiplomatian tärkeitä poliittisia pelinappuloita. Useimmat muut Kiinan eläimistä elävät surkeissa oloissa ja tapetaan julmalla tavalla. Erityisesti nämä eläimet kaipaisivat maailmanlaajuista huomiota ja vaikutusvaltaisia puolestapuhujia kuten presidentti Niinistö.

Johanna Wasström
Sipoo

 

– Kelan hallintoa valvovan eduskunnan oikeusasiamiehen tulisi tehdä syntyneestä tilanteesta puolueeton selvitys. Heikosta valmistelusta vastuussa olevat tulisi saattaa vastuuseen laiminlyönneistään, vaaditaan Tapaturma- ja Sairausinvalidien liittokokouksen kannanotossa, koskien toimeentulotuen maksatuksen siirtoa Kelalle.

Toimeentulotuen perusosa on perustuslain takaama viimesijainen toimeentulon rahoitusmuoto, joka koskee kaikkein heikoimmassa asemassa monista syistä olevia kansalaisia. Toimeentulotuen käsittelyn siirtäminen KELA:lle, on aiheuttanut sen, että suuri osa toimeentulotukeen oikeutetuista ei saa päätöstä ajoissa. – Tämä osoittaa joko asiaa valmistelleen virkakoneiston puutteellisisia tietoja siitä, miten toimeentulotuen käsittelyjärjestelmä toimii tai välinpitämättömyyttä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kanssaihmisiä kohtaan.

Liiton mukaan, kuntien sosiaalitoimistoissa olisi ollut runsaasti tietoa järjestelmän käytännön toiminnasta, jota toimiva taso on yrittänyt valmistelijoille välittää.
– On anteeksiantamatonta, että heidän viestiään ei ole otettu asianmukaisesti huomioon, vaan uudistusta on viety heikoimpien kustannuksella eteenpäin siten, että suuri joukko asiakkaita kärsii.

Viivästyksestä syntyneet vahingot  korvattava täysimääräisesti

Liitto vaatii, että mikäli toimeentulotuen viivästyminen hallinnollista syistä johtuen on johtanut toimeentulotukiasiakkaita koskeviin kärsimyksiin, kuten häätöihin maksamatta jääneiden vuokrien takia tai muihin kohtuuttomiin seurauksiin, on KELA:n korvattava syntyneet vahingot asiakkaille täysimääräisesti.

Toimeentulotuen käsittelyjärjestelmä on saatetava välittömästi toimintakuntoon niin, että päätökset eivät viivästy. Syntyneessä kriisivaiheessa KELA:n ja kuntien sosiaalitoimien on tiivistettävä yhteistyötään siten, että toimeentulotukiasiakkaita kohdellaan oikeudenmukaisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen.

Toimeentulotukijärjestelmää tulisi kehittää siten, että kunnan sosiaalitoimen hoitoon jäänyt ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen ja perustoimeentulotuen käsittely muodostaa nykyistä paremmin toimivan kokonaisuuden, toteaa Tapaturma- ja Sairausinvalidien liitto kannanotossaan.

 

Terttu Elomaa
Tsil:n hallituksen porilainen jäsen

 

Suomi juhlii sadatta itsenäisyyden vuottaan. Maamme alkutaipaleen vuodet eivät ole pelkästään kansakunnan sankaritarinaa: suuret myllerrykset, sodat päällimmäisinä, haavoittivat orastavaa itsenäisyyttä. Kansakunnan jakaantumisen pysäyttämiseksi tarvittiin tekoja yhtenäisyyden ja oikeudenmukaisuuden eteen. Vuoden 1940 ”tammikuun kihlaus” oli yhtenäisyyden kannalta merkittävä päätös. Työnantajat tunnustivat ammattiliitot ja SAK:n neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Osapuolet sopivatyhteisymmärryksen hakemisesta neuvotteluteitse. Tällä päätöksellä alettiin rakentaa Suomesta yhtenäistä kansakuntaa.  Suomi nousi nopeasti pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon.

Tänään suomalaisen yhteiskunnan vaurautta ja yhtenäisyyttä uhkaa Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK), joka irtisanoi keskusjärjestöjen välillä tehdyt sopimukset ja hylkäsi työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun ja yhteisen päätöksenteon. Yrittäjät ja heidän taustaryhmänsä irtisanoutuvat yhtenäisen kansakunnan rakentamisesta ja ylläpidosta. Tämä on heidän lahjansa 100-vuotiaalle Suomelle.

Puuliiton vasemmistoryhmäon huolestunuttyönantajien kadonneesta yhteiskuntavastuusta. Pakoilu vastuunkannosta Suomen itsenäisyyden historiassa on tulkittu maanpetturuudeksi. Tätä tulkintaa ovat viljelleet juuri ne tahot, jotka itse tällä hetkellä sitä toteuttavat. Työntekijäpuolta on matkan varrella syytetty useaan otteeseen vastuunpakoilusta ja häiriköinnistä. Kun yhteiskunta nyt tarvitsee vastuunkantajia, työntekijäpuoli kantaa sille asetetut vastuut.

Vasemmistoryhmä edellyttää työnantajia palaamaan yhteiseen pöytään. Metalliliiton, TEAMin ja Puuliiton fuusion myötä teollisuustyöntekijät ovat valmiita niin sopimiseen kuin taisteluunkin. Sopimusyhteiskunta takaa kansakunnanyhtenäisyyden, yhteiskunnan kokonaisvaltaisen rakentamisen ja kaikille kansalaisille turvallisen ympäristön. Sopimisen vaihtoehtona on epäjärjestys. Ymmärtävätkö vuorineuvokset, että kolmikannan murtuminen radikalisoi ammattiyhdistysliikkeen? Sopimusten tarjoaman työrauhan katoaminen johtaa lakkoihin ja vaarantaa koko Suomen kilpailukyvyn. Halutaanko tulevaisuutta rakentaa sopien vai repien?

Jyrki Alapartanen
varapuheenjohtaja
Puuliitto